Italian uusi hallitus on ollut vallassa toukokuun lopusta lähtien. Hallitus koostuu kahdesta hyvin erilaisesta puolueesta: pohjoisen Legasta ja etelän Viiden tähden liikkeestä. Pääministeri ja kaksi muuta avainministeriä ovat riippumattomia.
Uusi hallitus on valmistellut vuoden 2019 budjettia. Nykyisten euroalueen sääntöjen mukaan maiden on täytynyt tämän viikon alussa toimittaa budjettiehdotuksensa tarkastettavaksi Brysseliin. Myös Italia teki näin.
Italian hallituksen budjettiehdotus lisäisi selvästi budjettialijäämää suhteessa aikaisempiin laskelmiin. Hallituksen oman arvion mukaan alijäämä kasvaisi ensi vuonna 2,4 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen BKT:hen. Edellinen hallitus tähtäsi alle yhden prosentin budjettialijäämään.
Eniten budjettialijäämää ovat lisäämässä veronalennukset, eläkeiän alentaminen ja perustulon tarjoaminen. Perustulo olisi 780 euroa kuukaudessa ja sitä tarjottaisiin muun muassa viisi vuotta työttömille olleille.
Italiassa valtio hoitaa budjetistaan eläkemenot, joten eläkeiän alentaminen lisää valtion menoja.
Italian budjetti heijastaa selvästi kahden erilaisen puolueen vastakkaisia tavoitteita. Pohjoiseen Legaa kiinnostaa veronalennukset ja Viiden tähden liikettä perustulo ja eläkkeiden alentaminen. Lopputulema on, että samaan aikaan ollaan sekä pienentämässä tuloja että lisäämässä menoja.
Seuraavaksi komissio antaa palautteensa Italian budjettiehdotuksesta. Kaikesta päätellen budjettiehdotus rikkoo säännöt, joiden mukaan korkean velan maan pitää tähdätä velkasuhteen alentamiseen. Käytännössä Italia on budjetillaan haastanut euroalueen tuoreet säännöt. Perinteistä 3 prosentin budjettialijäämän rajaa ehdotus ei riko.
Suomessa on pitkään nojattu ajatukseen, että euro voi toimia, jos yhdessä sovittuja pelisääntöjä noudatetaan. Usko sääntöjen pysyvyyteen on jossain määrin yllättävää, koska ne ovat historiassa rikottu niin näyttävästi ja toistuvasti.
Kreikan liittyminen euroon perustui karkeasti väärennettyihin tilastolukuihin. Saksan ja Ranskan annettiin täydellisen rauhallisesti rikkoa EMU-kriteerit velan ja alijäämän suhteen 2000-luvun alkuvuosina. Nyt EMU:n velkakriteeristä, jossa velka ei saa ylittää yli 60 prosenttia BKT:sta, näyttää tulleen pikemminkin ala- kuin ylälaita.
Eurokriisin yhteydessä finanssipoliittisia pelisääntöjä kehitettiin. Periaatteessa tavoite oli hyvä. Ekonomistien kannalta karkeisiin, periaatteessa aika lailla tyhjästä kehitettyihin sääntöihin, haluttiin lisätä taloudellista järkevyyttä. Euroalueen maiden tulee hyväksyttää kolmen vuoden budjettisuunnitelmansa komissiossa. Rakenteellista budjettialijäämää rajoitettiin riippuen siitä, kuinka velkaantunut valtio on. Lisäksi budjettisääntöjä pitää sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön.
Valitettavasti näistä vakaus- ja kasvusopimuksen säännöistä tuli myös varsin monimutkaisia ja vaikeasti hahmotettavia. Etenkin tavallisen kansalaisen on hyvin vaikea enää pysyä perässä, mistä säännöistä on kysymys. Rakenteellisen budjettialijäämän laskenta säilyy aina tulkinnanvaraisena.
Uusienkin sääntöjen ylläpitäminen on osoittautunut vaikeaksi. Vuonna 2016 Espanjalle ja Portugalille asetettiin sakot finanssisäätöjen rikkomisesta. Poliittinen harkinta ohjasi kuitenkin sakkojen määrän määrittelyssä. Sakkojen määräksi asetettiin nolla euroa.
Toistaiseksi kovimman vastapelurin Italian hallitus on saanut rahoitusmarkkinoista. Italian korot ovat nousseet nopeasti, kun tietoja budjettiehdotuksesta saatiin. Nyt ero Saksan pitkiin korkoihin on jo 3 prosenttiyksikköä. Ero on merkittävä. Jos korkojen noususta tulee pysyvä, korkomenot nousevat ja budjetin alijäämän pienentämisestä tulee entistä vaikeampaa.
Tilannetta mutkistaa Euroopan keskuspankin poikkeuksellinen rahapolitiikka. Keskuspankki on ollut viime aikoina suurin yksittäinen Italian valtionlainojen ostaja. Tämä on pitänyt myös Italian korkoja alhaisena muiden euromaiden korkojen tavoin. Nyt rahapolitiikka on normalisoitumassa ja valtionlainojen ostot todennäköisesti loppumassa. Korkokehitys on nyt herkempi poliittisille riidoille Italian ja komission välillä.
Suomessa kannattaa seurata kuinka Italian budjettiprosessi etenee. Ilmeinen riski on, että historia toistaa itseään. Italian hallituksella on vahva poliittinen mandaatti haastaa vakaus- ja kasvusopimuksen tulkintaa. Komissio on kautensa loppupuolella ja Euroopan parlamenttivaalit ovat lähestymässä.
Todennäköisin ratkaisu on vielä jonkinasteinen kompromissi, jolla vältetään isojen sakkojen antaminen Italialle. Tämä vaatisi vielä Italian hallitukselta perääntymistä joistain vaalilupauksistaan. Olisi yllätys, jos tämä ei tapahtuisi ilman näyttävää poliittista draamaa. Etenkin Legalla ei ole poliittisesti mitään hävittävää. Italialaiset äänestäjät ovat toistaiseksi palkinneet EU:ta haastavista linjauksista.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.