Yksi vajaan kymmenen vuoden takaisen finanssikriisin seuraamuksia on ollut valtion alijäämien voimakas kasvu. Tämä johti lähes kaikissa teollisuusmaissa julkisen velan nopeaa kasvuun.
Useat maat ovat keskittyneet viimeiset vuodet velkaantumisen pysäyttämiseen. Parhaiten tässä on onnistunut Yhdysvallat. Paradoksaalisesti tämä tapahtui Eurooppaa selvästi löysemmällä politiikalla. Etenkin nopeasti reagoinut rahapolitiikka onnistui käynnistämään kasvun. Talouskasvun myötä myös alijäämä on supistunut. Sopeuttaminen on ollut paljon tuskaisempaa Euroopassa, eikä Japanissa tätä ole kunnolla edes yritetty.
Kuluvasta vuoden näyttää tulevan tärkeä kansainvälisen talouspolitiikan käännöksen vuosi, kun tiukkojen budjettien politiikat ovat joutuneet vastatuuleen. Nopein käänne tapahtui Iso-Britanniassa, kun hallituksen keskeisimmät ministerit vaihtuivat EU-kansanäänestyksen jälkeen. Uusi valtionvarainministeri on hiljaisesti haudannut aikaisemmat tavoitteet kääntää maan budjettialijäämä ylijäämäiseksi vuoteen 2020 mennessä.
Myös Yhdysvalloissa poliittiset tuulet ovat muuttumassa. Presidentinvaaleissa valtion velkaantuminen on ollut käytännössä täysin sivussa keskustelussa. Republikaanien ehdokkaan Donald Trumpin julkilausuttu linja olisi hyvin selvästi velkaa lisäävä. Myös demokraattien Hillary Clinton vaikuttaa olevan lisävelan kannalla.
Japanissa puolestaan on yritetty jo voimakasta elvytystä, jotta inflaatiota ja talouskasvua saataisiin kiihdytettyä.
Toistaiseksi euroalue on ollut poikkeus yleisestä linjasta. Euroalueen politiikan keskeisenä tavoitteena on ollut alijäämien pienentäminen ja velkaantumisen hillitseminen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että politiikan muutoksen ainekset ovat myös täällä kasassa.
Suomelle asia on potentiaalisesti tärkeä. Julkinen velkamme on kasvanut nopeasti. Julkisyhteisöjen bruttovelan ennustetaan nousevan ensi vuonna noin 67 prosenttiin BKT:sta, kun se vuonna 2008 ennen finanssikriisiä oli vain 35 prosenttia. Suomesta on nopeasti tulossa tyypillinen velkainen eurooppalainen talous. Mitä rajoitteita velkaantumiselle on?
Markkinoiden ja luottoluokittajien merkitys alijäämien rajoittajina on romahtanut. Euroopan keskuspankki on painanut korot negatiiviseksi tai nollaan. Lisäksi keskuspankki ostaa valtion jvk-lainoja euroalueella markkinoilta hyvin merkittäviä määriä. Kotimaassa Suomen Pankki on tänä vuonna ostamassa valtion lainoja enemmän kuin valtio laskee uutta lainaa markkinoille nettomääräisesti.
Tässä ympäristössä luottoluokittajien merkitys Suomen valtion korkojen määrittelijänä on pieni. Luottoluokituksen täytyy todella romahtaa, jotta korkotaso nousisi olennaisesti. Näin ei tule tapahtumaan Suomessa vielä pitkään aikaan.
Kun markkinavoimat on siirretty syrjään, velkaantumisen rajoitteeksi ovat jääneet EMU-kriteerit. Alijäämän pitäisi olla alle kolme prosenttia BKT:sta ja velan korkeintaan 60 prosenttia. Finanssikriisin jälkeen tavoitteisiin on lisätty toisaalta joustavuutta, mutta toisaalta poikkeamista voidaan rankaista ankarammin.
Saimme elokuun alussa tuoreimman tulkinnan EMU-kriteerien pitävyydestä, kun komissio teki päätöksen Espanjan ja Portugalin valtiontalouksista. Lähtökohta maissa oli haastava. Kummassakin maassa velkaa on olennaisesti enemmän suhteessa talouteen kuin Suomessa ja myös budjettialijäämät ovat selvästi isompia.
Komissio ehdotti kesällä sakkomaksuja kummallekin maalle uusien sääntöjen mukaisesti. Elokuun alussa päätös oli kuitenkin, että sakkoja ei aseteta.
Komissio ajoi asiaa, mutta nähtävästi etenkin Saksan valtionvarainministerin sakkojen vastainen vaikuttaminen käänsi päät. Kysymys oli viime kädessä poliittisesta harkinnasta, jossa on voinut vaikuttaa etenkin Espanjan hankala poliittinen tilanne. Maa on ollut ilman enemmistöhallitusta jo joulukuusta 2015 alkaen, vaikka takana on jo kahdet parlamenttivaalit.
Viesti päätöksestä on selvä. Kynnys pitää rajoista oikeasti kiinni on korkea ja poliittista harkintaa voidaan tehdä. Euroalueella ei ole vieläkään kertakaan oikeasti rangaistu EMU-kriteerien rikkomisesta. Vaikeassa poliittisessa tilanteessa tiukat rajat unohdettiin samoin kuin tehtiin vuonna 2003, kun Saksan ja Ranskan alijäämiä katsottiin läpi sormien.
Velkaantuvan Suomen kannalta tilanne on mielenkiintoinen. Markkinoista, luottoluokittajista ja komissiosta ei ole tulossa vielä pitkään todellista rajaa velkaantumiselle. Tämä antaa maan hallitukselle työrauhan sopeuttaa julkista taloutta keskipitkällä aikavälillä.
Toisaalta, jos nykyinen tai seuraava hallitus kasvattaa edelleen valtion velkaan, esteitä tälle ei oikeasti ole. Lyhyen aikavälin rajat velkaantumiselle ovat käytännössä poistuneet.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.
Kolumni