Kolumni

Euroalueen maat kyräilevät vain peloissaan toisiaan – Talousliitto kaipaa uutta puhtia, kirjoittaa Petra Schulze Steinen EKP:sta

Emmanuel Macronin ja Angela Merkelin ehdotukset toisivat Schulze Steinenin mielestä lisää uskottavuutta kriisin tullen.

Ranskan Emmanuel Macron ja Saksan Angela Merkel haluavat yhdessä viedä Euroopan rahaliittoa eteenpäin. Kesäkuun lopun huippukokouksessa keskustelu ei ottanut edetäkseen. Petra Schulze Steinen.
Ranskan Emmanuel Macron ja Saksan Angela Merkel haluavat yhdessä viedä Euroopan rahaliittoa eteenpäin. Kesäkuun lopun huippukokouksessa keskustelu ei ottanut edetäkseen.
Ranskan Emmanuel Macron ja Saksan Angela Merkel haluavat yhdessä viedä Euroopan rahaliittoa eteenpäin. Kesäkuun lopun huippukokouksessa keskustelu ei ottanut edetäkseen.
Kuva: GEERT VANDEN WIJNGAERT / POOL

Emmanuel Macronin ja Angela Merkelin ehdotukset toisivat Schulze Steinenin mielestä lisää uskottavuutta kriisin tullen.

Petra Schulze Steinen.
Petra Schulze Steinen.

Vaikka ensimmäinen kriisi on selätetty, euroalue ei voi jäädä lepäämään laakereillaan.

Jäsenvaltiot ovat velkaantuneita, eivätkä taloudet ole lähentyneet toivotulla tavalla.

Keskustelu EU:n raha- ja talousliiton (EMU) uudistamisesta on edennyt hitaasti. Taustalla lienee epäily päätösvallan siirtymisestä entistä enemmän EU:lle. Rikkaat jäsenmaat pelkäävät suoria tulonsiirtoja ja köyhemmät itsemääräämisoikeuden menettämistä ja "Saksan sanelemaa kuria". Ellei yhteisymmärrystä euroalueen talouden vakauttamiseksi löydy, kaikki jäsenmaat joutuvat kuitenkin kärsimään ja Eurooppa jää maailmantalouden kehityksessä Yhdysvaltojen ja Kiinan jalkoihin.

Juuri ennen kesäkuun lopun EU-huippukokousta alun perin eri linjoilla olleet Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel pääsivät yhteisymmärrykseen ehdotuksista EMU:n kehittämiseksi. Huippukokouksessa asia jäi kuitenkin pakolais- ja maahanmuuttokysymysten jalkoihin.

Lopputuloksiin kirjattiin vain (sinänsä tärkeät) periaatepäätökset eurooppalaisen talletussuojan viimeistelystä ja varautumismekanismin luomisesta pankkien kriisinratkaisurahaston tueksi osana Euroopan vakausmekanismia (EVM). Konkreettiset päätökset EMU:n kehittämistä koskevien kysymysten osalta siirrettiin joulukuulle 2018.

Kolme ehdotusta jäsenvaltioiden talouksien lähentymiseksi

Katsotaanpa, mitä Macron ja Merkel ehdottivat:

1) EVM:n nimi muutettaisiin eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi ja sen varallisuutta voitaisiin jakaa paitsi kriisitilanteessa kuten nyt, myös lyhytaikaisella joustoluotolla ehkäiseviin toimiin, kuten talouskasvua tukeviin investointeihin jäsenvaltioille, jotka eivät ole itse aiheuttaneet taloudellisia vaikeuksiaan. Rahasto saisi kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tapaan tehtäväksi valvoa taloudellisen tilanteen kehittymistä ja neuvotella myönnettävän rahoituksen ehdoista.

2) Perustettaisiin yhteinen tukijärjestelmä pelastamaan pankkeja tiettyyn rajaan saakka yhteisvaroin. Toistaiseksi jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen "etelän" kannattaman solidaarisuuden ja "pohjoisen" edellyttämän tiukan talouskurin välillä. Yhteisvastuuseen siirtymistä ehdotetaan, kun pankit karsivat riskejään ja puhdistavat taseistaan vanhat, ennen pankkivalvonnan EKP:lle siirtymistä hankitut "roskalainat".

3) Euroalueelle ehdotetaan yhteistä osabudjettia tai rahastoa, josta voitaisiin rahoittaa investointeja Euroopan sisäisten tuloerojen tasoittamiseksi, jäsenvaltioiden talouksien vahvistamiseksi ja Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi. Rahoitus tulisi osin kansallisista ja osin yhteiseurooppalaisista varoista.

Ehdotuksilla pyritään edistämään jäsenvaltioiden talouksien lähentymistä.

Yleisesti nähdään, että lähentyminen on tärkeä asia yhtenäiselle valuutta-alueelle sekä raha- ja talousliiton toiminnalle. Yksinkertaistaen lähentymistä voidaan edistää kahdella tavalla: terveyttävin rakenneuudistuksin tai oireita lievittävin tulonsiirroin. Merkelin ja Macronin ehdotukset asettuvat välimaastoon.

Lähtökohtana on, että valtio vastaa itse taloutensa kunnosta velkaantumista koskevien sääntöjen rajoissa. Tämä on hyvä, sillä vaikka velanotto lisää rakenneuudistusten mahdollisuuksia tänään, se rajoittaa niitä merkittävästi tulevaisuudessa. Ehdotuksilla pyrittäisiin luomaan kehyksiin sidottua joustoa auttamaan jäsenvaltiota vaikeassa talouden tilassa, johon se on joutunut itsestään riippumattomasta syystä.

Ehdotuksista hyvä pohja jatkovalmisteluille

Pankkiunionin osalta on niin, että mitä tiukemmat edellytykset pohjustustyölle – pankkien taseiden siivoaminen – asetetaan, sitä pienempi on riski, että "pohjoisen eläkesäästäjät joutuisivat maksamaan etelän kulutusluottoja". Yhteisen budjetin menestys jatkoneuvotteluissa riippunee siitä, miten rahoitus ja rahankäyttö konkreettisesti saadaan järjestettyä niin, että suoria tulonsiirtoja ja moraalikatoa voidaan välttää.

Ehdotukset antaisivat hyvän pohjan jatkovalmisteluille, jotka koskevat EMU:n kehittämistä ja lähentymisen edistämistä. Haasteena on käytännön toteutus siten, että järjestelmä säilyy joustavuudesta huolimatta uskottavasti sääntöihin perustuvana – ja että viime kädessä markkinatkin luottavat sen toimimiseen ja pitävyyteen seuraavan kriisin uhatessa.

Kirjoittaja on eurooppaoikeuteen erikoistunut oikeustieteen lisensiaatti. Mielipiteet ovat omia, eivätkä välttämättä edusta hänen työnantajansa, Euroopan keskuspankin kantoja.