Euroalueen kansantalouksilla menee huolestuttavan huonosti. Pitkän alamäen pysäyttäminen edellyttää kipeitä päätöksiä.
Euromaiden kehno talouskehitys käy ilmi esimerkiksi muutaman viikon takaisesta OECD-järjestön raportista sekä viime päivien uutisista eri puolilta Eurooppaa. Ranskan valtiovarainministeri arvioi tiistaina, että maan tämänvuotinen talouskasvu nousee korkeintaan kahteen prosenttiin. Saksan talous on edelleen ongelmissa. OECD ennakoi Saksaan vain prosentin kasvua. Italiasta on tullut "Euroopan sairaan mies", jonka kasvu saattaa jäädä jopa miinusmerkkiseksi. Koko euroalueen tämänvuotinen kasvuprosenttiarvio on OECD:lla vain 1,2 prosenttia.
Euroalueen ongelmat eivät sivuuta Suomeakaan. Tiistaina Sampo-pankki korjasi tätä vuotta koskevaa kasvuennustetta alaspäin peräti 1,3 prosenttiyksikköä. Bruttokansantuote kasvaisi meillä vain 1,9 prosenttia viime vuoden 3,5 prosentin jälkeen. Kasvua vaimentaa omalla osuudellaan paperiteollisuuden pitkä työtaistelu. Sampo näkee kiistan miinusvaikutuksen 0,6 prosentiksi.
Valtiovarainministeriö ennakoi vielä viime kuussa Suomen talouskasvun yltävän tänä vuonna kolmeen prosenttiin, mutta sekin varoitti työmarkkinahäiriöiden voivan heikentää näkymää.
Suomella menee paremmin kuin euroalueella keskimäärin. Järin suureen iloon ei aihetta silti ole, sillä noiden lukemien pohjalta esimerkiksi työllisyys kohentuu vain vähän tai ei ollenkaan. Onni on, että kansalaiset yhä luottavat tulevaisuuteen ja pitävät yksityisen kulutuksen avulla pyöriä näinkin vilkkaasti pyörimässä.
Kullakin euromaalla on omia syitänsä heikkoihin näkymiin. Esimerkiksi Saksaa rasittavat yhä itäisten osavaltioiden ongelmat mutta myös väestön ikääntyminen ja korkea kustannustaso. Ranskan kansantaloutta jäytää julkisen talouden vaje ja valtavaksi revennyt, yli tuhannen miljardin euron valtionvelka. Maa on yksinkertaisesti elänyt yli varojensa.
Koska talousongelmat johtuvat eri maissa eri syistä, kaikkiin vaivoihin tehoavaa lääkettä ei ole helppoa löytää. Yhteismarkkina-alueella yhdellä taholla vilkastuva talouskasvu edistää kuitenkin nousun edellytyksiä koko alueella. Euroopassa olennaista olisi saada liikkeelle nimenomaan Saksan paikallaan polkeva talous. Ensi vuodeksikaan OECD ei kuitenkaan ennakoi maalle kuin 1,6 prosentin kasvua.
Euroalueen heikkous korostuu, jos sen tilannetta verrataan Yhdysvaltoihin. Siellä kasvun ennakoidaan tänä ja ensi vuonna pysyvän yli kolmessa prosentissa. Riskinsä on tosin Yhdysvalloissakin, sillä maan vaihtotaseen vaje on rävähtänyt ennätyksellisen suureksi. Tämän seuraus on pahimmassa tapauksessa dollarin kurssin romahdus, joka taas vakavasti vahingoittaisi koko maailmantaloutta.
Euroalueen taloudesta voi kaivaa esiin jotain myönteistäkin. Inflaatio on alhainen ja korkotaso matala, minkä edut jokainen velkainen suomalainenkin on huomannut. Nämä kasvun edellytykset pitäisi nyt käyttää hyödyksi ja rakentaa niiden varaan kestävää nousua.
Suomessa äsken vieraillut OECD:n pääekonomisti Jean-Philippe Cotis nimesi euroaluetta jäytäviksi perusongelmiksi työmarkkinoiden rakenteellisen jäykkyyden, alhaisen työllisyysasteen, alhaisen eläköitymisiän ja palvelumarkkinoiden toiminnan esteet. Näihin ongelmiin tarttuminen merkitsee käytännössä ikäviä ratkaisuja niin poliitikoille kuin alueen kansalaisillekin, mutta ne pitää voida tehdä.