Valtiovarainministeriön alivaltiosihteerin Martti Hetemäen mukaan Suomessa ei vieläkään täysin ymmärretä, kuinka tärkeä asia euromaiden hyvä taloudenpito on Suomelle. Vaikka Suomi hoitaisi oman taloutensa hyvin, se ei vielä riitä.
"Euroalueella yhden maan riski on yhteinen riski. Jos yksi iso maa ei välitä euroaluetta varten laaditun vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisesta, kaikki 11 muuta euromaata maksavat siitä lopulta korkeamman koron tai inflaation muodossa", painottaa Hetemäki.
Vajaa vuosi sitten euromaiden valtiovarainministerit äänestivät Saksan ja Ranskan julkisista alijäämistä, jotka ovat ylittäneet yhteisen vakaus ja kasvusopimuksen rajat. Suomi hävisi äänestyksen yhdessä eräiden muiden pienten euromaiden kanssa.
Hetemäki arvelee, että Saksan ja Ranskan tapaus tulee uudelleen esille syksyn 2004 aikana. "Nyt katsotaan, mistä kohtaa menettelyä jatketaan."
Vakaus- ja kasvusopimus kunniaan
Jos Euroopan talous- ja rahaliitossa Emussa yksi maa hoitaa talouttaan huonosti, kärsivät siitä lopulta kaikki maat.
Jos manner-Euroopan isot maat sallivat, että niiden julkinen talous velkaantuu, siitä seuraa helposti inflaation kiihtyminen tai korkojen nousu. Lopulta kaikki kärsivät.
Hetemäki osallistui äskettäin ministeriön korkeimpana virkamiehenä valtiovarainministeri Antti Kalliomäen (sd.) ja Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen (sd.) kanssa epäviralliseen Ecofin-kokoukseen Hollannin Haagissa, jossa keskusteltiin vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisesta.
Hetemäki muistuttaa, että Suomella on karvaita kokemuksia isojen maiden inflaatio- ja korkokyydistä.
"Saksan keskuspankki Bundesbank nosti 1990-luvun alussa korkoaan ja Suomen piti tehdä samoin, koska markkamme oli kytketty laskennalliseen yhteisvaluuttaan ecuun. Koron nosto osui Suomen kannalta pahaan aikaan, sillä meillä oli tuolloin lama. Tapaus on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että isojen maiden huonosti hoidettu julkinen talous voi johtaa siihen, että kaikki joutuvat lopulta maksumiehiksi."
Vakaus- ja kasvu-
sopimusta vahvistetaan
Hetemäki kertoo, että euromaiden valtiovarainministerit sopivat Hollannin kokouksessaan periaatteista, joiden pohjalta vakaus- ja kasvusopimusta uudistetaan.
Uudistamisen lähtökohtana on sopimuksen vahvistaminen, ei löysennys. Haitallinen velkaantumiskierre halutaan ehkäistä hyvissä ajoin.
Komissio esitti alkusyksystä, että vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamisessa maakohtaiset olosuhteet otettaisiin nykyistä enemmän huomioon. Heikon talouskasvun vallitessa maa voisi tinkiä kolmen prosentin velkaantumisrajastaan suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valtiovarainministerit eivät ottaneet äskeisessä kokouksessaan mitään kantaa komission tähän esitykseen, jonka moni koki sopimuksen vesitysyrityksenä.
"Sopimuksen ennaltaehkäisevää osaa on tarkoitus vahvistaa niin, että hyvinä aikoina euromaat pyrkivät laittamaan taloutensa parempaan tasapainoon. Ministerit haluavat enemmän painoa myös velalle eli se olisi saatava 60 prosentin alapuolelle suhteessa bruttokansantuotteeseen", selvittää Hetemäki.
Ministereiden tahdon mukaisesti pitäisi tehdä myös selvä ero sen välille, johtuuko huono budjettikehys maan omista toimenpiteistä vai suhdanteiden väärinarvioinnista.
Neuvosto laittoi
menettelytavat hyllylle
Budjettipolitiikassa valtiovarainministerit haluavat enemmän painoa sille, miten eri finanssipolitiikan toimet parantavat EU-maiden talouksien rakenteita. EU asetti vuoden 2000 Lissabonin huippukokouksessaan tavoitteeksi olla kymmenen vuoden kuluttua teknologisesti maailman johtava alue.
"Vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpano-ohjeet ovat osin varsin yleisiä, siksi niitä pitää tarkentaa. Se koskee nyt ennen muuta 12 euromaata, mutta lähitulevaisuudessa joukko kasvaa uusilla euromailla", muistuttaa alivaltiosihteeri Martti Hetemäki.
Marraskuussa 2003 valtiovarainministerit äänestivät Saksan ja Ranskan julkisista alijäämistä. Suomi äänesti yhdessä eräiden muiden pienten euromaiden kanssa jatkotoimien puolesta, mutta hävisi äänestyksen. Neuvosto laittoi menettelytavat hyllylle odottamaan.
EY-tuomioistuin puolestaan totesi, että neuvoston hyllytyspäätös oli laiton. Tuomioistuin katsoi, että neuvostolla on paljon harkintavaltaa, mutta niin paljon sitä ei ole, että se voisi panna menettelytavat hyllylle.
Hetemäki arvelee, että Saksan ja Ranskan tapaus tulee uudelleen esille syksyn 2004 aikana. "Nyt katsotaan, mistä kohtaa menettelyä jatketaan."
Vuosi sitten kahden EU:n napamaan, Saksan ja Ranskan, ojentaminen ei ollut vielä varsinaisessa sanktiovaiheessa, vaan sitä edeltävässä viimeisessä vaiheessa.
Saksa ja Ranska eivät suinkaan ole ainoat sopimuksen rajat puhkaisseet maat. Lampun alla on niiden lisäksi Kreikka, Hollanti, Italia ja Portugali.
Italian julkinen alijäämä on vielä hilkun verran alle kolmen prosentin rajan. Kreikka on puolestaan ylittänyt rajan selvästi.
Kreikan julkisen talouden alijäämä on kasvanut nopeasti. Keväällä 2003 Kreikka ilmoitti alijäämäkseen 1,7 prosenttia. Nyt maan uusi hallitus on kertonut, että alijäämä on pompannut 4,6 prosenttiin.
"Luovaa kirjanpitoa", toteaa Hetemäki tyynesti.
Hän sanoo, että EU:n kansallisten tilastotoimistojen lukujen luotettavuuden parantamisessa on vielä työtä. Valtiovarainministerit aikovat ryhtyä toimiin kansallisten tilastoviranomaisten luotettavuuden ja riippumattomuuden parantamiseksi.
Vahvin sanktio vakaus- ja kasvusopimusta rikkonutta maata kohtaan on, että maa joutuu tekemään korottoman talletuksen komission määräämälle erityistilille. Talletuksen suuruus riippuu alijäämän suuruudesta.
Neuvosto antaa aikaa alijäämän korjaamiseen. Jos maa ei välitä tai pysty korjaamaan alijäämätilannettaan, se menettää korottoman talletuksensa.
Vuoden 2005 alijäämät ovat ratkaisevassa asemassa. Sanktioita voi olla odotettavissa Itävallan ja Suomen puheenjohtajuuskausilla 2006.
"Sanktiomenettelyn piti olla EU:ssa samantyyppinen pelote kuin atomipommi, mutta se on jäänyt tussahdukseksi. Vakaus- ja kasvusopimus on toki rajoittanut alijäämiä, mutta ei tarpeeksi", painottaa Hetemäki.
Euromaat pääsivät alkusyksystä yhteisymmärrykseen pysyvästä puheenjohtajasta eli euromaiden yhteisestä valtiovarainministeristä, johon on valittu Luxemburgin valtiovarainministeri ja pääministeri Jean-ClaudeJuncker. Hän edustaa ryhmää sen ulkosuhteissa samaan tapaan kuin Javier Solana ulkopolitiikan asioissa.
Junckerista
tuli herra euro
Euroopan keskuspankin EKP:n ranskalainen pääjohtaja Jean-Claude Trichet on ehtinyt sanomaan, että hän itse on herra euro. Juncker edustaa euromaita esimerkiksi maailman suurimpien teollisuusmaiden talousfoorumissa G 7:ssä.
Junckerin epäkiitollisena tehtävänä on pitää isot euromaat talouskurissa niin, ettei niiden talouspolitiikasta tule harmeja ja ongelmia koko euroalueelle.
"Vakaus- ja kasvusopimus on nimenomaan pienten maiden turva. Juncker tulee pienestä maasta, joka on hoitanut julkisen taloutensa hyvin ja vielä paremmin kuin Suomi", tähdentää Hetemäki.
Suomen julkinen talous on sosiaaliturvarahastojen turvin ylijäämäistä ja valtionvelkakin on hyvin hallinnassa. Suomen julkinen talous on euromaista parhaassa kunnossa. EU:n tilastolaitoksen mukaan ylijäämää kertyi viime vuonna 2,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Plussalle pääsivät myös Luxemburg, Belgia, Espanja ja Irlanti.