Monin paikoin EU-jäsenyydeltä tunnuttiin odotettavan Suomi-neidolle korkeintaan kasvojen kohotusta Euroopan valtamaiden porukassa. Moni asia olisikin vallan toisin, jos euroskeptikkojen kauhuskenaariot ja tutkijoiden varoitukset vuosikymmenen takaa olisivat käyneet toteen.
Nopean veroharmonisoinnin uhattiin rikkovan valtaisan, 2,5 miljardin aukon valtion verotuloihin. Maanviljelijöille kilkkasivat kohtalonkellot ja elintarviketeollisuuden povattiin kokonaan katoavan. Pieni maa ei ikinä pystyisi vastaamaan taloutta vaaniviin epäsymmetrisiin vientisokkeihin saatikka rahakkaiden saksalaisomistajien tulvaan, joka valtaisi hulppeilla huviloillaan rakkaat rantatonttimme joka notkossa ja saarelmassa.
Euroajan todellisuus on ollut tarua ihmeellisempää. Suomi on pärjännyt vallan mainiosti. Euroopan unionin jäsenyys kannatti kaikilla mittareilla, arvioi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT laadittuaan vertailun talouden toiveista, peloista ja toteutumista ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta.
Yllättävintä kyllä, jäsenyys on jopa tullut halvaksi. Jokaisesta suomalaisesta on tilitetty Brysselin yhteiskassaan vain 25 euroa vuodessa. Jäsenmaksu on näin pienin kaikista unionin nettomaksajista. Tuolla rahalla, jolla kansalainen ei saisi edes lippua kansallisoopperaan, on istuttu päättäjien pöytään.
Ennakkoarvioiden mukaan kulunkien piti nousta yli kolminkertaisiksi. Tulos viitanneekin siihen, että suomalaiset ovat pitäneet laajalti pintansa myös erilaisten rahoitusta vaativien hankkeiden läpiviemiseksi.
Tutkijat ennustivat aikoinaan eräänlaisessa norsunluutornissa, aivan laman päällä, mutta ilman, että olisivat vielä nähneet tilastoja. Niinpä kun nousu sitten alkoi, talouden lähtötaso oli oletettua alhaisempi. Kurvit ponnistivat pohjamudista jyrkemmin kuin osattiin kuvitella.
Vienti ylitti kaikki odotukset. Tuotevalikoima räjähti ja korot romahtivat. Hintatasoltaan Suomi on nyt halvin muihin Pohjoismaihin verrattuna.
Maatalouden osalta sen sijaan kuluttajien pitäisi itkeä tirauttaa. EU-aikaa edeltävä maatalous näyttäytyy suorastaan järkyttävän tehottomana. Vuosikymmenessä viljelijöiden tuottavuus on tehostunut yli puolella. Myös elintarviketeollisuus on vasta EU:n myötä kummasti kunnostautunut.
Mutta mikä onnesta on oikeastaan EU:n ansioita? Tutkijoiden mukaan eroa on mahdoton tehdä. Ruotsikin on pärjännyt hienosti, samoin Norja, joka jäi ulkopuolelle. Euroopan talousalue olisi siis saattanut tuoda yhtä hyvän kehityksen.
Suomen verotuksen alenemiseen ei EU:lla ole suurta osaa. EU-jäsenyys ei ole muuttanut sitä perinnettä, että veronmaksajia kuritetaan minkä keritään. Kuten Jaakko Kiander VATT:sta arvioi, Suomen poliittinen päätöksenteko ei pysty laskemaan oma-aloitteisesti auton tai viinan hintaa. Leikkauksia viivytettiin aina vuoteen 2003 asti, jolloin EY-tuomioistuin puuttui autoverotukseen. Myös yhtiöverojärjestelmä haudattiin vasta oikeuden päätöksestä.
Jatkossa Suomelta odotetaan enemmän. Maatalouden totuuden hetket lienevät vasta edessä, kun uudet ja tulevat jäsenet vaativat suurenevan osansa paitsi budjettivaroista myös elintarvikemarkkinoista. Pakka voi sekoittua vielä monta kertaa.
Euroskeptikoksi tunnustautuu edelleen joka kolmas suomalainen. Silti ovat kuluttajat - nuo tulevaisuuden sisukkaimmat seismografit - vasta arvioineet omat talousnäkymänsä ennätyskorkealle. Jo asenteella voi voittaa paljon.