Euron ensimmäiset kymmenen vuotta ovat olleet menestyksellisiä myös tavallisten kansalaisten kannalta. Talouskriisi panee kuitenkin kovaan testiin myös yhteisvaluutan.
Euroopan unionin yhteisvaluutta euro otettiin käyttöön niin sanottuna tilivaluuttana vuoden 1999 alussa. Mukaan lähti tuolloin 11 EU-maata, niiden joukossa Suomi. Käteisvaluutaksi euro tuli samoihin maihin vuoden 2002 alussa.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa eurosetelit ja -kolikot ovat käytössä käteisrahana jo 16:ssa unionin jäsenmaassa. Eilen tammikuun 1. päivänä tähän joukkoon liittyi väkiluvultaan Suomen kokoinen Slovakia. Entisen kommunistivaltion Tshekkoslovakian itäisen osan talouden nousu on ollut viime vuosien eurooppalaisia menestystarinoita, mistä euromaiden leiriin pääsykin todistaa.
Viime vuosikymmenen puolivälissä Slovakia vielä raahautui talouskehityksessä Puolan, Tshekin ja Unkarin perässä. Nyt näissä maissa seurataan kadehtien pienen naapurin liittymistä euroon.
Samalla tavalla euroalueen suuntaan katsotaan monessa muussakin maassa. Näin ennen kaikkea siksi, että alun vaikeuksien jälkeen euro on tarjonnut juuri sitä, mitä alun pitäen tavoiteltiinkin: muun muassa alempia korkoja sekä kaupankäynnin ja matkustuksen helppoutta. Samoin euro on edistänyt vakaata ja kestävää julkista taloutta.
Viime aikojen talouskriisin yhteydessä on korostunut euron vakaus. Kansalliset valuutat kuten Ruotsin kruunu ja jopa Britannian punta ovat vaipuneet samalla kun näiden maiden talousvaikeudet ovat syventyneet. Ruotsissa euron suosio on kasvanut, mutta edelleenkin kruunussa pysymisen takana on hieman suurempi osa kansalaisista. Sen sijaan Tanskassa jo suurempi osa kansalaisista kannattaa kuin vastustaa euroon siirtymistä. Yksi syy on on maan korkotason nousu, joka tuntuu jo tanskalaisten arjessa.
Ruotsi on europohdinnoissaan kaksijakoisessa tilanteessa, sillä samalla kun kruunu vaipuu, maan elintärkeän vientiteollisuuden kilpailukyky kohentuu. Tätä on korostanut myös maan valtiovarainministeri Anders Borg. Hänen mukaansa Ruotsi tulee olemaan vahvoissa asemissa siinä vaiheessa kun kysyntä maailmalla alkaa virkistyä.
Ruotsin ongelmana vain on se, mitä maassa ehtii tapahtua, jos kriisi jatkuu pitkään. Arvoaan menettänyttä kruunua käyttävien kansalaisten kukkaroissa on jo alkanut tuntua esimerkiksi tuontitavaroiden kallistuminen. Borgin myönteiset arviot kuulostavatkin hiukan siltä kuin jos jyrkänteeltä suistuva mies väittäisi pitävänsä vauhdista.
Britanniassakin eurosta puhutaan nyt enemmän kuin aikoihin, mutta punnan hylkääminen on silti kaukana. Tätä julkilausuttua linjaa ei hevin muuteta siksikään, että juuri pääministeri Gordon Brown on aina tiukasti torjunut yhteisvaluutan. Britanniassakin on esitetty näkemys, jonka mukaan punnan alamäki olisi lopulta maan etu. Maan talous liukuu nyt kuitenkin nyt niin jyrkkää alamäkeä, että monia entisiä totuuksia voidaan vielä joutua arvioimaan uudelleen.
Yksi tosiasia on sekin, ettei euromaidenkaan kestokykyä ole pitkässä kriisissä vielä testattu. Nyt sellainen voi olla edessä. Esimerkiksi Suomen teollisuus on viime kuukausina menettänyt kilpailukykyään ruotsalaisyrityksiin verrattuna, mutta valuuttakurssin korjauksilla tilannetta ei enää voi oikaista.
Vaikka kymmenen eurovuotta ovat tuoneet valuutan käyttäjämaille paljon enemmän hyötyä kuin haittoja, tarkennettu arvio yhteisvaluutan menestyksestä saadaan vasta muutaman vuoden päästä.