Madrid Kallista on täällä etelässäkin. Maksan tavallisessa madridilaisessa baarissa yli kuusi euroa pienestä oluttuopista ja leipäviipaleesta, jonka päälle on sulatettu hieman juustoa. Välipalalle kertyy hintaa peräti tuhat pesetaa tai noin neljäkymppiä meidän vanhoissa markoissamme. Hintaa kauhistellen jätän juomarahan tällä kertaa väliin.
Helsingistä Madridiin töihin siirtynyt entinen koulukaverini sanoi pettyneensä. Hinnat olivat aivan kuin kotona Pohjolassa. "Eikö täällä etelässä enää ollutkaan halpaa", kaverini valitteli.
Espanjan pääkaupunki Madrid ei ole mikään etelän turistikeskus vaan se on suurkaupunki, jossa hintoja ei yleensä "viritellä" ulkomaalaisille lukuunottamatta matkailijoiden suosiossa olevaa kaupungin keskustoria, Plaza Mayoria. Sen hinnoista varoittelevat jo matkaoppaatkin.
Lähes kaikki uskovat
hintojen nousseen
Eurohinnoista huolimatta moni palvelu Espanjassa on vielä edullista.
Eikä hintojen pitäisikään nousta koskaan Suomen tasolle, sillä arvonlisävero on Espanjassa tuntuvasti alempi, ja samoin työvoiman verotus.
Lähes kaikki madridilaiset kyllä väittävät, että hinnat ovat nousseet käsittämättömästi euron tulon myötä ja aina vain ylöspäin vie hintojen suunta.
Myös yhä useampi madridilainen valittelee, etteivät käytettävissä olevat eurot riitä millään kuun loppuun asti, paremmin oli vanhojen pesetojen aikana.
Espanjassa viime aikoina julkistettujen mielipidemittausten mukaan peräti 89 prosenttia maankansalaisista katsoo hintojen selvästi nousseen euroon siirtymisen myötä.
Inflaatio yli
EU:n keskiarvon
Valituksissa on tilastollisestikin paljon perää. Espanjan inflaatio, eli kuluttajahintojen nousu, oli viime vuonna neljän prosentin luokkaa, kun EU-maiden yleinen inflaatiotaso oli parissa prosentissa.
Edellisenä vuonna 2001 inflaatio oli Espanjassa keskimäärin kolme prosenttia. Keskitasoa enemmän ovat kallistuneet ruuat, juomat, hotelli- ja ravintolapalvelut ja niin edelleen. Asuntojen hinnoista tai vuokrista puhumattakaan.
Espanjan päälehti El Pais teki laajan, lähinnä elintarvikkeisiin ja muuhun päivittäistavarakauppaan keskittyen hintavertailun viime vuoden lopulla. Nelihenkisen perheen viikottaisen ostoskärryn hintaa verrattiin joulukuun 2001 hintoihin pääkaupungin Madridin tunnetussa Hipercor-ketjun marketissa.
Viikottaisen ostoskärryn hinta oli noussut vuodessa peräti 18 prosenttia. Eniten olivat kallistuneet kala (30,47 %), hedelmät ja vihannekset (24,79 %), sekä henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät tarvikkeet (12,67 %).
Kalan hinnannousu Madridissa selittyy ainakin osittain Prestige-tankkerin onnettomuudella Galician rannikon edustalla viime marraskuussa. Sen jälkeen galicialaisen kalan tuonti pääkaupunkiseudulle tyrehtyi lähes täysin.
Euroon siirtyminen on epäilemättä vaikuttanut hintojen yhdenmukaistamiseen, kun vertailtavuus paranee. Espanjan, ja muun keskitason alapuolella olleen Euroopan, hinnat liikkuvat silloin ylös, eivätkä suinkaan alas.
Rahat sukanvarresta
kulutukseen
Toinen seikka on euron aiheuttaman rahan virta pois sukanvarresta. Espanjassa pimeää rahaa vaihdettiin euroiksi todella huimia summia. Eivätkä kerran pahan päivän varalle säästetyt pesetat euroon vaihdettuina enää palaa takaisin sukanvarteen, vaan ne joutuvat helposti kulutukseen tai sijoitusasuntoihin.
Kallistuvaa Espanjaa voi uhata vain yksi todellinen katastrofi; turismin väheneminen. Matkailusektori on nykyisin Espanjan johtava teollisuudenala. Se antaa työtä 1,5 miljoonalle ihmiselle ja matkailuteollisuuden osuus on 12 prosenttia Espanjan bruttokansantuotteesta.
Jos Espanjan hintataso nousee pohjoisen tasolle, kuinka hyvinvointi-Euroopan raskaasta verotuksesta kärsivillä kansalaisilla on kohta varaa maksaa Espanjassa perittäviä hintoja? Tämä koskee etenkin perinteisiä turistikohteita kuten Aurinkorannikkoa, Kanarian saaria tai Baleaareja.