jarmo.rantalainen@kaleva.fi
EU:n johtoon kohta astuvalla Ranskalla oli kunnianhimoisia suunnitelmia. Oli, ennen kuin "typerät" irlantilaiset antoivat piupaut omille ja Brysselin herroille. Varaslähtönä Lissabonin sopimuksen voimaantulolle Ranska oli asettanut yhdeksi painopisteekseen unionin puolustuspolitiikan tehostamisen. Jäsenmaiden pääministerit pyörivät nyt kuitenkin huippukokouksessaan pikku shokissa.
Lissabonin sopimuksen piti muun muassa vahvistaa unionin kansainvälistä vaikutusvaltaa, helpottaa puolustuksesta sopimista ja antaa jäsenmaille kuuluisat turvatakuut. Suomi ehti jo hyväksyä L-sopimuksen tullen mennen siitä huolimatta, että turvatakuut herättävät yhä paljon epävarmuutta ja -selvyyttä. Nyt takuiden odottelu venyy. Mitä ne tarkoittavat -keskusteluun tulee ilmeisesti tauko. Sen aikana on mahdollisuus tuoreistaa tutuiksi käyneitä argumentteja.
Keskusteluapua saatiin tulevalta puheenjohtajalta. Se aikoo ehdottaa EU:lle yhteisiä lentotukialuksia. Hämmentävältä kuulostava avaus sopii hyperpresidentti Nicolas Sarkozyn linjaan.
Ranska on tekemässä ensi vuonna paluuta Naton komentorakenteeseen, josta se lähti Charles de Gaullen aikoina. Samalla gallialaiset kääntyvät kohti Eurooppaa. Sarkozyn edeltäjiään suurempi Amerikka-mielisyys ei tarkoita suinkaan sitä, että hän kaipaisi lisää riippuvuutta.
Lisäksi Sarkozy esitteli tiistaina Ranskan uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Sen pitäisi vastata muuttuneen maailman haasteisiin. Ranska aikoo sekä supistaa asevoimiensa vahvuutta että tehostaa yhä tärkeämpää tiedustelua. EU:lle se kaavailee entistä järeämpiä voimia erilaisiin kriisinhallintatehtäviin. Niille syntyy mahdollisesti tilauksia erityisesti Aasiassa, ehkä myös Afrikassa. Maailmalla uhkaa yhä tapahtua kaikenlaista epätoivottavaa, johon Ranska ja sen mukana EU haluavat ehdottomasti puuttua.
Juuri siksi unioni tarvitsisi yhteisiä lentotukialuksia. Ne olisivat tehokas keino kuljettaa kriisialueille miehiä ja tarvikkeita, eikä välttämättä pelkästään sotilaallisiin tarkoituksiin.
Käytännössä se tarkoittaisi, että ranskalainen tukialus otettaisiin muodollisesti EU:n komentoon. Se purjehtisi - tähtilippua kostein silmin tuijottavia joukkoja sisuksissaan - suorittamaan unionin sille yhteisesti määrittämää tehtävää. Unionilla olisi kaavailuissa valmius kahteen tai kolmeen samanaikaiseen, pitkäkestoiseen kriisinhallinta- tai rauhaanpakottamisoperaatioon. Samalla voitaisiin vilkuttaa ylpeinä amerikkalaisille.
Lisäksi Ranska toivoo unionille yhteistä kuljetuskonelaivuetta. Suomikin kuuluu maaryhmään, joka on pohtinut kuljetuskoneiden yhteishankintaa.
Saattaa olla, että EU:n takatalvi kääntyy Ranskan tappioksi niin kuin Venäjän talvi Napoleonille. Suurten maiden ja niiden keskinäisen yhteistyön merkitys uhkaa siksi kasvaa. Ranska neuvottelee paraikaa Britannian kanssa merivoimien vahvistamisesta. Niiden puolustusalan yhteistyöllä on jo perinteitä. Vain niillä on unionissa lentotukialuksia ja ydinase.
Saksa puolestaan ilmoitti äskettäin olevansa valmis harkitsemaan osallistumista Ranskan suunnitelmiin, kunhan Sarkozy niitä tarkentaa. Saksa on antanut itselleen luvan lähettää joukkoja ulkomaille. Se on EU:ssakin suuri rahoittaja, mutta sen kuljetuskapasiteetissa on puutteita.
Ranska on vakavissaan. Ja elleivät sen ideat etene EU:n sisällä, kyvykkäät ja halukkaat jäsenmaat voivat ryhtyä yhteistyöhön omassa piirissään. Muut tulkoot perässä.