Suomen puolivuotisurakka EU:n puheenjohtajana on melkein satamassa. Virallisesti viestikapula luovutetaan Saksalle vuodenvaihteessa. Suomalaiset voivat kuitenkin jo huokaista, helpotuksestakin. Tuskin joulun ja uudenvuoden väliin sattuu mitään sellaista, jota unionin veturimaan pitäisi ryhtyä selvittämään.
Tätä toivovat suomalaisministerit, joille kuluneet kuusi kuukautta ovat olleet minuuttiaikataulua. Pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti jo vetävänsä ensin henkeä ennen kuin starttaa vaalikentille.
Tähän tarjoutuu mahdollisuus, kun myös kotimaan poliittinen elämä hiljenee. Eduskunnan joululoma alkaa tänään keskiviikkona. Vaalikamppailun puolueet aloittavat täydellä höyryllä tammi-helmikuun vaihteessa.
Vanhanen kuvaili viime viikolla Brysselissä pidetyn EU:n huippukokouksen päätteeksi omia tuntemuksiaan tyytyväisen huojentuneiksi. Tyytyväinen hän on siitä, että Suomi selvisi puheenjohtajuudesta kunnialla. Huojentunut siitä, että urakka on takanapäin.
Samalla Vanhanen tunnusti, että kuluneet kuusi kuukautta ovat olleet hänen poliittisen uransa "mielenkiintoisin vaihe".
Vanhanen on myös nauttinut roolistaan. Sattumapääministeriksi Anneli Jäätteenmäen eron jälkeen noussut Vanhanen on nyt aivan eri mies kuin se hieman hätääntyneen pälyilevältä aluksi muiden EU-johtajien seurassa näyttänyt pääministeri.
EU-huippukokouksessa esiintyi rento Vanhanen. Vain yhden kerran punaväri hiipi poskille ja Vanhanen siirsi vastausvuoron vikkelästi EU-komission puheenjohtajalle Jose Manuel Barrosolle.
Tämä tapahtui ensimmäisen kokouspäivän tiedotustilaisuudessa.
Siellä Vanhasella tuntui välillä olevan hieman tukala olo, vaikka itse kokouksen asialista ei ollut vaikea. Median edessä Vanhanen näytti silmin nähden jännittävän - kielitaitoaan.
Alun perin Vanhasen, Barroson ja EU:n ulkopoliittisen korkean edustajan Javier Solanan lisäksi myös ulkoministeri Erkki Tuomiojan piti olla paikalla, mutta flunssa oli vienyt häneltä äänen. Tuomioja lähti lepäämään ja Vanhanen joutui marssimaan ilman hänen sivusta-apuaan kysymysten ristituleen. Päätöspäivän tiedotustilaisuuteen Tuomioja tuli mukaan.
Kysymyksiä Vanhaselle todella sateli. Miltei jokainen osoitettiin hänelle. Mitä pitempään tilaisuus jatkui sitä hätääntyneemmältä Vanhanen alkoi näyttää. Kun paha kysymys iski, puna välähti Vanhasen kasvoilla ja nappi korvalla tulkin käännöksen kautta kysymykset kuunnellut Vanhanen siirsi vastauksen annon Barroson harteille.
Totta on, ettei Vanhasen kielitaito ole mitään Oxfordin englantia, vaikka sen kerrotaan alkuajoista parantuneen. Hän takelteli vastaukset englanniksi. EU-ympyröissä ei olisi ollut poikkeus tai häpeä, jos Vanhanen olisi vastannut suomeksi. Sitä vartenhan tiedotustilaisuuksissa on tulkkaus, ja myös Suomi maksaa oman osuutensa EU:n tulkkipalveluista.
Monen muun EU-maan ministeri turvautuukin tulkkiin. Tärkeämpää on saada viesti läpi kuin se, esittääkö sen omalla äidinkielellään vaiko hienolla tai huonolla englannilla.
Ehkä Vanhanen ei halunnut eduskuntavaalien läheisyyden vuoksi ottaa riskiä, vaan sinnitteli englanniksi. Kotimaisessa julkisuudessa EU-ympyröistä pyörii kaksi kestoaihetta: ministerien kielitaito ja Suomen kahden lautasen politiikka eli se, että myös tasavallan presidentti Tarja Halonen osallistuu huippukokouksiin, vaikka EU-asiat kuuluvat pääministerille.
Alkusyksystä naureskeltiin sisäministeri Kari Rajamäelle siitä, että hän Lontoossa medialle puhuessaan ensin takelteli englanniksi ja turvautui lopulta tulkkiin.
Rajamäki kuittasi esiintymisestään nousseen hälyn osuvasti. Hän huomautti, ettei ole valmistautumassa englannin kielen ylioppilaskirjoituksiin, vaan yritti hoitaa Euroopan turvallisuutta. Nyt hän jo kehuu antaneensa sveitsiläislehdelle haastattelun saksaksi.
Millainen sulka pääministerin ja keskustan puheenjohtajan Matti Vanhasen hattuun EU:n veturina olosta sitten jää tulevia eduskuntavaaleja ajatellen?
Ei välttämättä minkäänlainen. Nykyaikana kaikki ministerit ja myös keskeiset oppositiojohtajat joutuvat väistämättä toimimaan kansainvälisissä ympyröissä.
Vanhanen itsekin uskoo, että maaliskuun vaaleissa äänestäjät arvioivat tehtyjä töitä kokonaisuutena. Sitä paitsi Suomen pitkästä jäsenyydestä huolimatta EU on yhä tavallisille kansalaisille melko etäinen asia. Sen perusteella ei kukaan voi laskea vaaleja voittavansa. Vain perussuomalaisten Timo Soini uskoo voittavansa ne vastustamalla EU:ta.
Muutenkin ne ajat ovat takana, jolloin poliitikot olivat kahdessa kastissa: kansainvälisiä kysymyksiä harjoittavat ja kotimaan asioihin keskittyvät. Kansainväliset asiat ja ympyrät ovat nyt arkipäivää. Niistä ei vaaleissa heru lisäpisteitä - ellei nyt sitten hieman lisä-ääniä oman leiviskänsä erittäin hyvin hoitaneelle Tuomiojalle tipu.