EU:n johtopaikkojen jakaminen oli tuskainen prosessi. 28 jäsenmaan yhteisössä sitä ei kannata ihmetellä. Nyt tehdyissä valinnoissa isot jäsenmaat jyräsivät lopulta tahtonsa läpi.
Satojen tuntien neuvotteluja ja valvottuja öitä vaadittiin ennen kuin unionin jäsenmaat saivat ratkaisun EU:n merkittävimpien tehtävien uusista hoitajista. Prosessin kestoa ja työläyttä on päivitelty. Muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron ehti arvioida sitä vahingolliseksi koko Euroopan kuvalle.
Ehkä sopu valituista olisi voinutkin syntyä tyylikkäämmin ja nopeammin. Mutta kun EU:ssa yhä on 28 jäsenmaata ja jokainen niistä valvoo myös omaa etuaan, yllättävämpää olisi, jos keskeisten vaikuttajien valinta sujuisi kuin paraatimarssi.
Komission puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, ulkopoliittisen edustajan ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan virat sisältävään pakettiin kuuluu sekä myönteisiä että kysymyksiä herättäviä piirteitä.
Myönteistä on, että huippuviroista kaksi menee naisille. Arvoyhteisön kuuluu edistää myös tasa-arvoa.
EU-komission uusi puheenjohtaja on saksalainen kristillisdemokraatti, maan nykyinen puolustusministeri Ursula von der Leyen, ja Euroopan keskuspankkia alkaa ensi syksynä johtaa ranskalainen Christine Lagarde.
Lagarde on kansainvälisen talouden ja rahapolitiikan ehdoton asiantuntija mutta von der Leyen on kirjoittamattomampi kortti. On jo huomautettu, että hänen näyttönsä puolustusministerinä ovat olleet vaatimattomat. Hänen siviiliuraansa taas varjostaa syytös väitöskirjaan sisältyneestä plagioinnista.
Kaksi muuta huippuvirkaa menivät Belgiaan ja Espanjaan. Eurooppa-neuvostoa alkaa johtaa Belgian pääministeri Charles Michel ja ulkopoliittisen edustajan tehtävään on tulossa Espanjan ulkoministeri Josep Borrell.
Vielä nyt neljää isoa tehtävää hoitavat luxemburgilainen, puolalainen ja kaksi italialaista.
Huomionarvoista on, että europarlamentin suurimman ryhmän, keskustaoikeistolaisen EPP:n kärkiehdokas saksalainen Manfred Weber jäi valitsematta komission johtoon, vaikka hänellä alun perin oli myös liittokansleri Angela Merkelin tuki tehtävään.
Weber on varsin poliittisesti kokematon ja hänen kielitaitonsa on heikko. Näillä ansioilla ei pidäkään istua unionin tärkeimmälle tuolille.
Etenkin EU:n kaksi suurta, Saksa ja Ranska, voivat olla tyytyväisiä valintoihin. Macron hehkutti päätösten jälkeen muun muassa sitä, että nelikosta jokainen puhuu sujuvaa ranskaa.
Kaikkia unionin sisältä tulevia vaateita ei koskaan voida valinnoissa tyydyttää, mutta pienet maat sekä Itä- ja Pohjois-Eurooppa jäivät nyt nuolemaan näppejään.
Komission johtoon olisi lähellä nousta saksalaisen sijaan hollantilainen Frans Timmermans. Esteen hänen valinnalleen rakensivat Itä-Euroopan niin sanotut Visegrad-maat Puola, Unkari, Tshekki ja Slovakia.
Näin siksi, että Timmermans on kovistellut etenkin Puolaa ja Unkaria oikeusvaltioperiaatteen murentamisesta. Näistä EU:lle keskeisistä periaatteista ei uusienkaan johtajien pidä kuitenkaan tinkiä.