Pääkirjoitus

EU:n ul­ko­mi­nis­te­ri Suo­mes­ta

Suomen on järkevää lähteä ajamaan omaa ehdokastaan EU:n ulkoministeriksi, kuten Jyrki Katainen esittää. Hänen esiin nostamansa komissaari Olli Rehn on tehtävään pätevä. Suomesta löytyy muutama muukin hyvä vaihtoehto.

Jyrki Katainen on oikeassa sanoessaan, että Suomella ei ole mitään menetettävää ajaessaan ehdokastaan EU:n ulkoministeriksi.
Jyrki Katainen on oikeassa sanoessaan, että Suomella ei ole mitään menetettävää ajaessaan ehdokastaan EU:n ulkoministeriksi.
Kuva: Sallmén Eljas

Suomen on järkevää lähteä ajamaan omaa ehdokastaan EU:n ulkoministeriksi, kuten Jyrki Katainen esittää. Hänen esiin nostamansa komissaari Olli Rehn on tehtävään pätevä. Suomesta löytyy muutama muukin hyvä vaihtoehto.

EU:lle perustetaan Lissabonin sopimuksen mukaan ulkoministerin virka ensi vuoden alussa. Tavoitteena on saada sopimus siihen mennessä ratifioiduksi jäsenmaissa. Lisäksi sopimus tarvitsee EU:n parlamentin hyväksynnän. Kun unionissa on totuttu viivytyksiin tärkeissäkin asioissa, eräänlaisena takarajana sopimuksen voimaantulolle on mainittu europarlamentin vaalit ensi vuoden kesäkuussa.

Suomen hallituksen on todellakin syytä olla aktiivinen ja tarjota omaa ehdokastaan unionin ulkoministeriksi, kuten valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen esitti sunnuntaina Kalevan haastattelussa. Jos Suomi vetäytyy kuoreensa, minkään muun maan hallitus ei taatusti tarjoa tehtävää suomalaiselle. Kaikki ajavat omia ehdokkaitaan.

Katainen haluaisi laajentumiskomissaari Olli Rehnin (kesk.) Suomen ehdokkaaksi ulkoministerin tehtävään. Rehn on todellakin profiloitunut aktiivisena, toimialansa asioita pontevasti ajavana komissaarina. Lisäksi hän on joutunut käsittelemään valtioiden välisiä vaikeita suhteita niin EU:ssa kuin laajemminkin. Rehnin puheet heijastelevat yleiseurooppalaisia näkemyksiä, ja hän nauttii yleistä arvostusta. Hän on kasvanut nykyisessä tehtävässään, ja hänellä on edellytyksiä EU:n ulkosuhteiden hoitajaksi.

On luontevaa nostaa ehdolle EU:n ulkoministerin tehtävään komission jäsen, mutta tarvittaessa Suomesta löytyy muutamia muitakin hyviä nimiä. Neuvotteluihin lähdettäessä olisikin viisasta pitää takataskussa muutama varakortti. Eduskunnan puhemies, aiemmin Euroopan investointipankin varapääjohtajana toiminut Sauli Niinistö (kok) on myös mahdollinen. Hänetkin tunnetaan Euroopan poliittisissa piireissä, onhan hän toiminut muun muassa Euroopan konservatiivipuolueiden unionin puheenjohtajana.

Hyvät valmiudet tehtävään olisi myös Sitran yliasiamiehellä, entisellä pääministerillä Esko Aholla (kesk.) Aho johti pääministerinä Suomen unionin jäseneksi. Huippukokouksiin osallistuessaan hän oppi tuntemaan EU:n organisaation. Nykyisessä tehtävässään Aho on pystynyt päivittämään ja syventämään myös niitä tietoja, ja EU on käyttänyt hyväksi hänen osaamistaan.

Mikäli porvarihallitus voi mennä valinnassa omaa pohjaansa laajemmalle, kolmas pätevä ja edustava suomalainen löytyisi Suomen Pankista. Pääjohtaja Erkki Liikanen (sd) muistetaan myönteisesti komissaariajoiltaan EU-maissa. Nykyisessäkin tehtävässäänkin hän osallistuu eurooppalaisessa päätöksentekoon Euroopan keskuspankissa.

Liikasen osaaminen on kiistatonta eikä kielitaidossakaan ole huomauttamista. Jos hän menisi EU:n tehtäviin, hallituspuolueet eivät jäisi osattomiksi. SP:n pääjohtajan paikka tulisi silloin täytettäväksi.

Katainen näytti esimerkkiä hallituspuolueiden välisestä solidaarisuudesta ehdottaessaan EU:n ulkoministeriksi toisen päähallituspuolueen edustajaa. Niinpä hänen olikin sitten helppo näpäyttää haastattelussa keskustan puoluesihteeriä Jarmo Korhosta yhteisen hallitusveneen keikuttelusta.

Korhonen on saanut pyyhkeitä myös omiltaan, muun muassa pääministeri Matti Vanhaselta ja keskustan eduskuntaryhmän johtajalta Timo Kallilta. On kiintoisaa seurata, kuinka kauan Korhonen muistaa nämä opetukset.