Pääkirjoitus

EU:n työt­tö­myys paha peikko

Työttömyyden nousu on pahin kasvua ja tulevaisuutta uhkaava tekijä. Kotimaassa talouskasvua ryydittänyt kulutus yskii. Kriisimaissa työttömyys on pelottavan korkea.

Työttömyyden nousu on pahin kasvua ja tulevaisuutta uhkaava tekijä. Kotimaassa talouskasvua ryydittänyt kulutus yskii. Kriisimaissa työttömyys on pelottavan korkea.

Viime vuodet edes jonkinlaista talouskasvua ylläpitänyt kotimainen kulutus yskii sen verran pahasti, että työttömyyden pelätään nousevan tänä vuonna lähemmäs yhdeksää prosenttia.

Suuret ja pienemmätkin vientiyritykset ovat kiihtyvään tahtiin ilmoittaneet, lyhyen ajan sisällä jopa toistuvasti, yt-neuvottelujen alkamisesta ja henkilöstöleikkauksista.

Kuluneella viikolla Kemira, Outokumpu, Metso ja Stora Enso ilmoittivat uusista saneeraustarpeista. Perinteisen vientiteollisuuden rakennemuutos ravisuttaa kokonaisia toimialoja, kun kansainvälinen kysyntä on heikentynyt.

Yrityskenttä on tosin jakautunut voimakkaasti, sillä osalla näkymät ovat hyvät, eikä tarvetta väenvähennyksiin ole. Perinteisen teollisuuden ja kännyköiden ohi vientitilastojen kärjen ovat vallanneet terveysteknologian ja kemian teollisuuden tuotteet. Koulutusviennissä ja projektiosaamisessa piilee samoin suurta potentiaalia.

Hitaan kasvun oloissa kotimainen kulutuskysyntä on ollut talouden veturi. Synkkenevien näkymien edessä kuluttajien usko tulevaisuuteen on hiipumassa. Yksityisiltä aloilta ja palvelusektorilta on viime aikoina tullut laajoja henkilöstöryhmiä koskevia yt-neuvotteluja.

Työttömiä tulee väistämättä loppuvuotta kohti vielä kymmeniätuhansia.

Euroopan velkakriisin myötä työttömyys on noussut monissa EU-maissa hälyttäviin mittasuhteisiin. Piinaavin tilanne on Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa.

Erityisen vaikea tilanne on Espanjassa ja Kreikassa, joiden työttömyysaste on noussut jo yli 25 prosenttiin. Itävalta ja Saksa ovat työllisyydessä parhaassa kunnossa. Suomi keikkuu toistaiseksi keskiarvon paremmalla puolella.

Suomessa muistetaan hyvin, mitä kaksinumeroiset työttömyysluvut merkitsivät samaan aikaan kun vienti tyssäsi, valtionvelka räjähti käsiin, verot kipusivat korkeuksiin ja kulutuskysyntä lopahti. Suuressa lamassa yrityssektorilla ja asuntomarkkinoilla tapahtui suuria omaisuusmassojen siirtoja, mutta velallisille jäivät velat maksettaviksi.

Sama tilanne on nyt kriisimaissa. Kun työvoimasta yli neljännes on työttömiä, se merkitsee käytännössä sitä, että työttömyys ja talousvaikeudet koskettavat jokaista perhettä. Huonoista uutisista huolimatta markkinat eivät silti enää liikehdi niin levottomasti kuin vielä vuosi sitten.

Tulevaisuuden kannalta on erityisen huolestuttavaa, että kriisimaissa yli puolet nuorista on työttömänä. Asialla on merkittävät taloudelliset, sosiaaliset ja inhimilliset seuraukset tulevina vuosina. Myös Suomessa nuorisotyöttömyys on hälyttävän korkealla tasolla.

Kokonaisen eurooppalaisen nuorten sukupolven jääminen osaavana ja koulutettuna osattomaksi on räjähdysaltis yhdistelmä. Arabikeväässä oli samoja aineksia.

Suomi on pieni maa ja pieni kansantalous. Juuri nyt Etelä-Eurooppaa katsoessa kotoinen nahistelu näyttää oudolta. Politiikassa pitäisi pystyä katsomaan irtopisteitä ja taloudessa kvartaalia pidemmälle.