Euroopan unionille luonnosteltu turvallisuusstrategia saa useita moitteita eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalta. Hyvänä valiokunta pitää sitä, että EU:n yhteiset linjaukset turvallisuuspolitiikan tavoitteista ja keinoista pistetään paperille samoin kuin arvio maailman menosta ja turvallisuutta uhkaavista asioista.
Moitteita valiokunta antaa muun muassa siitä, että johtopäätökset ovat vanhoja ja joskus yksioikoisia, kuten valiokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd.) tiivisti.
Esimerkiksi ns. laaja-alainen turvallisuuskäsite ei heijastu riittävästi johtopäätöksissä, vaikka se on mainittu koko EU-strategian lähtökohtana. Tämän ajattelun mukaan esimerkiksi eriarvoisuuden vähentäminen sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen luovat vakautta ja turvallisuutta.
Valiokunta oudoksuu myös tapaa, jolla puolustuksen resurssien vähentäminen on asetettu täsmentämättömästi EU:n toimintakyvyn kehittämisen ensimmäiseksi tavoitteeksi.
Luonnos EU:n turvallisuusstrategiaksi on syntynyt unionin ulkopoliittisen edustajan Javier Solanan kynästä. Yhteinen toimintalinjaus on tarkoitus hyväksyä EU:n huippukokouksessa joulukuussa Roomassa.
Tavoitteena on saada yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta unionin turvallisuuspolitiikkaan sekä välttää sellaisia tilanteita kuin Irakin sodan yhteydessä, kun EU-maiden rintama oli hajallaan.
EU:n turvallisuusstrategiasta ei tule jäsenmaita oikeudellisesti sitovaa sopimusta. Velvoite voi olla vain poliittista laatua. Jaakonsaaren mielestä tämä on asiakirjan heikkous. Hän myönsi, että on vaikea ennustaa, mikä yhteisen turvallisuuslinjauksen merkitys tällaisena tulee käytännössä olemaan.
Yhteisten toimintalinjojen hahmottaminen paperilla merkitsee Jaakonsaaren mielestä joka tapauksessa edistystä, kun ottaa huomioon, millaista hajaannusta EU:n piirissä on ollut.
"Lyhyessä ajassa on otettu iso askel, kun on poliittista tahtoa löytää jonkin verran yhteistä lähestymistapaa asioihin."
Ulkoasiainvaliokunta jakaa moitteita myös siitä, ettei luonnospaperissa ole otettu selvästi kantaa voimankäyttöön ja sen laillisuuteen. Lisäksi YK:n keskeinen asema halutaan kirjata ehdotettua selvemmin.