Ranskan ja samalla koko Euroopan poliittinen eliitti on kovan paikan edessä. On olemassa mahdollisuus, että toukokuun 29. päivän kansanäänestyksessä ranskalaiset äänestävät EU:lle ehdotettua perustuslakia vastaan. Tällä hetkellä mielipidetiedustelujen mukaan sopimuksen vastustajat ovat kymmenisen prosenttia kannattajia edellä. Ranskan EI perustuslaille syöksisi Euroopan tilanteeseen, josta tyydyttävää ja tyylikästä ulospääsyä on vaikea hahmottaa.
Tekikö presidentti Jacques Chirac taktisen virheen julistaessaan kansanäänestyksen perustuslaista? Päätös kansanäänestyksen järjestämisestä oli poliittinen ratkaisu, ei juridinen. Perustuslaki ei muuta EU:n perusrakenteita kuin niin varovaisen vähän, ettei kansanäänestys olisi ollut välttämätön. Toisaalta kansalaiskeskustelua perustuslain sisällöstä on Ranskassakin käyty tiiviisti jo puolitoistavuotisen konventtityöskentelyn aikana.
Esittäessään kansanäänestystä Chirac ei varmasti ajatellut, että kansanäänestyksen lopputulos saattaisi olla kielteinen. Toisin kuin monissa muissa maissa Ranskassa EU-asiat ovat kiinteä osa jokapäiväistä poliittista väittelyä. Toisaalta gallien perillisten äänestyskäyttäytyminen on usein protestimielen ja uhon leimaamaa. Usein asiat irrotetaan niiden todellisesta asiayhteydestä ja keskustelua käydään enemmän tunne- kuin tosiasia-argumentein.
Kansanäänestyksen tulos sanelee, ei vain Ranskan, vaan lopulta koko unionin kehityksen, halusimme sitä tai emme. KYLLÄ-kampanja tekee varmasti uuden tulemisen, kunhan keskustelu saadaan putsattua perustuslakia periaatteellisista syistä vastustavien populistien vääristetyistä argumenteista ja vainoharhaisista pelottelutaktiikoista.
Virheellisiä argumentteja sopimuksen vastustajilta on tullut niin äärivasemmistolta kuin äärioikeistoltakin. Valitettavasti myös sosialistien sisäisessä perustuslakiäänestyksessä vähemmistöön jäänyt änkyräporukka on tietoisesti antanut virheellistä informaatiota perustuslain sisällöstä.
Perustuslaki ei koske ranskalaisten pelkäämän anglosaksisen markkinaliberalismin voittokulkua sen enempää kuin Turkin EU-jäsenyyttäkään. Päinvastoin! Uusi perustuslaki asettaa raamit, joiden puitteissa näistä ja muistakin tulevista haasteista voidaan keskustella rakentavammin ja tehokkaammin.
Muualla EU:ssa Ranskan kampanjan äänenpainot aiheuttavat harmaita hiuksia meille nuoremmillekin EU-vaikuttajille.
Ranskalaisten reaktio on ollut yllätys, vaikken usko, että kukaan kuvittelikaan perustuslain voimaansaattamisen sujuvan ongelmitta. Lukuun ottamatta kymmenen uuden jäsenmaan liittymistä, monissa viime vuosien EU-aiheisissa kansanäänestyksissä on käynyt tai meinannut käydä köpelösti. Tanskan ja Irlannin EI Maastrichtin ja Nizzan sopimuksille, sekä Tanskan ja Ruotsin kansanäänestyksissä hylkäämä osallistuminen euroon viittaisi siihen, että Eurooppa-leima hankkeessa kuin hankkeessa on kirvoittaa joitakin ihmisiä EI-kannalle.
Nämä olivat kuitenkin pieniä töyssyjä verrattuna siihen, mitä Ranskan mahdollinen perustuslain hylkäävä kansanäänestystulos aiheuttaisi. Sen lisäksi, että Ranska itse joutuisi miettimään tulevaisuuttaan Euroopassa uudelta pohjalta, pahimmassa tapauksessa kielteinen tulos saattaisi kohottaa EU:n vastustajien profiilia muuallakin.
Seppäs-väyryshengenheimolaisten voimistuessa Euroopan yhdentymisen tuloksia ryhdyttäisiin arvioimaan uudelleen ja kyseenalaistamaan muissakin maissa. Jotkut ovat ennustaneet, että Ranskan EI-kanta saattaisi johtaa pitkällä tähtäimellä jopa eurosta luopumiseen ja paluuta valuuttakilpailun, korkean inflaation ja korkeiden korkojen aikaan.
Todennäköisempää olisi, että yhdentyminen jäädytettäisiin ja uusia EU-toimenpiteitä jouduttaisiin viemään eteenpäin ilman asianmukaista oikeusperustaa ja demokraattista valvontaa. Tuloksena olisi siis yhä sekavampi ja sotkuisempi unioni, jota kukaan tuskin haluaa.
Kuten meppikollegani Alexander Stubb hiljattain kolumnissaan totesi: "Ranska on EU:n paradoksi. Se on yhtä aikaa sen moottori ja sen jarru." Valitettavasti ranskalaiset tuntuvat olevan yhä tyytyväisempiä jarruttajan rooliinsa. Joskus ranskalaisesta uppiniskaisuudesta on toki ollut hyötyäkin. Tällä kertaa - toisin kuin joskus ennen - seurauksena ei kuitenkaan olisi jälkeenpäin nähtynä tervetullut tuumaustauko, vaan EU:n syökseminen viime vuosien vauhdikkaan kehityksen tieltä kohti tuntematonta.
Tämän kehityksen pysäyttämiseksi ja perustuslain tukemiseksi osallistun itsekin kampanjointiin Ranskassa. Pariisissa asuva, Oulusta kotoisin oleva poliittinen avustajani Antti Timonen lanseerasi eilen ranskalaisten ystäviensä kanssa europarlamentissa perustuslain hyväksymistä Ranskassa tukevan Europe Oui
-kampanjan. Sen painopiste on Ranskassa asuvissa ja ranskalaisten kanssa tekemisissä olevissa eurooppalaisissa, joiden toivotaan osallistuvan kampanjointiin perustuslain puolesta ja kertovan ranskalaisille ystävilleen, ettei EU:n uusi perustuslaki ole ainoastaan Ranskan sisäpoliittinen kysymys, vaan tärkeä askel koko Euroopalle ja kaikille eurooppalaisille.
Saimme lanseeraustilaisuuteemme arvovaltaista seuraa Ranskasta, kun entinen sosialistipääministeri, nykyinen Euroopan parlamentin jäsen Michel Rocard liittyi joukkoomme. Mukana oli myös toinen entinen ministeri, veljespuolueemme UMP:n Roselyne Bachelot sekä tietysti Ranskan tunnetuin suomalainen Ari Vatanen. Myös Alex Stubb ja Hannu Takkula olivat paikalla kreikkalaisten ja belgialaisten kollegojemme kanssa perustuslakia tukemassa.
Työ on tärkeää, sillä lopulta kyse ei ole vain Ranskan, vaan koko Euroopan unionin tulevaisuudesta. Se on liian suuri asia jätettäväksi yksin gallien käsiin.