EU-jäsenyyden hyötyä Suomelle pystyy tuskin kukaan osoittamaan ehdottoman selkein laskelmin. Se tiedetään, että jäsenyyden alun hienoinen saamamiehen asema vaihtui nettomaksajan rooliin. Muita mittareita on vaikeampi hahmottaa. Kun EU lisäksi tuntuu kaukaiselta ja määräilevältä, kasvava osa suomalaisista karsastaa unionia.
Tuoreen eurobarometrin mukaan vain 45 prosenttia meistä uskoo Suomen hyötyneen unionista. Vielä viime keväänä noin puolet kansasta arvioi Suomen hyötyjäksi.
Kaikki kunnia EU:n komissiolle eurobarometrin teettämisestä. Tutkimuksella on seurattu jo vuosia EU-kansalaisten näkemyksiä unionista, sen tärkeimmistä toimielimistä ja monista vireillä olevista hankkeista.
Ellei tutkimusta tehtäisi, vain äänestysprosentti EU-vaaleissa mittaisi kansalaisten kiinnostusta. Meppien valinnasta suomalaiset välittävät vähän. Uurnille eivät vaivaudu edes kaikki ne, jotka arvioivat unionin hyödylliseksi.
EU:n julkikuvaa suomalaiset pitävät kehnona. Ainoastaan 27 prosenttia arvioi sen hyväksi. Vain Itävallassa prosenttiluku on pienempi. Britannia on kolmas jäsenmaa, jossa EU:n kuvaa myönteisenä pitäviä on alle 30 prosenttia. Kaikkialla muualla osuus nousee yli 30 prosentin, mutta ani harvoissa jäsenmaissa yli 50 prosentin.
EU:n ilmeen tekee epämääräiseksi toiminnan pohjaaminen lukuisiin Euroopan kaupunkien nimiä kantaviin sopimuksiin. Muutama niistä sisältää kovia päätöksiä, moni ei. Myös asiantuntijoiden on vaikea kertoa täsmällisesti, mitä jotkin asiakirjat tarkalleen merkitsevät. Epämääräisyys verhoaa karmeaa tosiasiaa, että todellisia päätöksiä ei saatu tehdyksi. Usein on olemassa vain puheenjohtajamaan tulkinta siitä, mistä saavutettiin yhteisymmärrys.
EU:n perustuslakihanke oli hyvä yritys saada aikaan asiakirja, jota lukien voisi hahmottaa unionin toimialueet ja niiden hoitamisen säännöstö. Koukeroisenakin perustuslaki olisi antanut kansalaisille mahdollisuuden ottaa selvää unionista. Tieto olisi lisääntynyt hitaasti, mutta varmasti.
Perustuslain kaataneet Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset osuivat aikaan, jolloin kummassakin maassa oltiin äreitä omalle hallitukselle. Kun ei ollut muuta keinoa näpäyttää ministereitä, tehtiin änskää äänestämällä EU:n perustuslaki nurin.
Nyt Ranskassa ja Hollannissa podetaan perustuslakikrapulaa. Ranskalaisista 67, hollantilaisista 62 prosenttia puoltaa tänään EU:n perustuslakia. Myöhäisherännäisyys on imelää jälkiviisautta. Ehkä hanke kaivetaan naftaliinista vuosien päästä. Ties missä etsitään silloin keinoa purkaa närää ministereille.
Suomessa kielteisyys EU:ta kohtaan on niin syvää, että perustuslain vastustajia on enemmän kuin missään muussa jäsenmaassa, 42 prosenttia. Puolustajia on tosin enemmän, 59 prosenttia. Suomalaisten näkemykset jakaantuvat jyrkästi. Epäröiviä on vain 10 prosenttia. Harvassa maassa epäröivien joukko on yhtä pieni tai pienempi.
EU:n loppua ei sentään enemmistö suomalaisista odota, vaikka sellaisiakin kannanottoja kuulee. Ainakin peruslain kannattajat uskonevat unionin pysyvän kasassa. Niin ajattelee myös osa niistä, joiden aivoituksiin perustuslaki ei sovi.
Eihän EU hevin häivy, toivotaanpa tai pelätäänpä sitä. Vaikeuksia on, mutta aina löydetään väylä, josta luikahdetaan eteenpäin. Joskus se käy nolon epämääräisesti. Silloin EU:n julkikuva likaantuu.
Mikä sitten nostaisi unionin arvostusta. Aktiiviset puolesta puhujat ovat harvassa. Ainakin europarlamentaarikot voisivat kertoa työpaikkansa saavutuksista. Mepit ovat pääosan ajastaan kiinni Brysselissä tai Strasbourgissa. Silti kentällä voisi piipahtaa useammin. EU:n työstä voi kertoa kansanomaisestikin, jos siihen on halua.