Keski-Euroopan entiset sosialistiset maat etsivät uutta suuntaa. Euroopan Unionin jäsenyys antaa turvaa ja asettaa reunaehdot harjoitettavalla talouspolitiikalle. Tshekissä ja Slovakiassa nostaa päätään pohjoismaille melko vieras taloudellinen liberalismi.
Entisiä sosialistimaita - Venäjä mukaan lukien - näyttää yhdistävän pako historiasta. Talousratkaisut, jotka muistuttavat mahdollisimman vähän entistä menoa, ovat suosiossa. Maat ovat näin käänteisesti edelleen sosialismin pauloissa. Tällä menetelmällä syntyy harvoin järkeviä ratkaisuja.
Toiminta muistuttaa kotimaan politiikasta tuttua ilmiötä. Sitoutumattomuus koettiin arvoksi sinänsä. Ei ymmärretä, että sitoutumattomuus on mitä suurinta sitoutumista. Poliittisten liikkeiden ulkopuolelta tilan hakeminen on sitoutumista sitoutumattomuuteen, mikä merkitsee usein ahtaampaa poliittista liikkumatilaa kuin sitoutuminen johonkin poliittiseen liikkeeseen.
Olin saanut kutsun osallistua viime viikolla Prahassa pidettyyn, verotusta käsitelleeseen paneelikeskusteluun. Yhdessä ranskalaisprofessori Philippe Rusinin kanssa puolustimme progressiivista verojärjestelmää. Tasaverojärjestelmän puolesta puhuivat tshekkiläinen poliitikko Vlastimil Tlusty ja Slovakian verouudistuksen pääideologi Richard Sulik.
Seminaari oli järjestetty yhdysvaltalaisella rahalla. Yhdysvalloissa toimii useita säätiöitä, joiden rahoituksen turvin järjestetään koulutusta "vapauden, demokratian ja vapaiden markkinoiden" hengessä. Seminaari oli suunnattu entisten sosialistimaiden nuoren polven journalisteille.
Yhdysvallat turvaa etujaan aseiden lisäksi rauhanomaisilla tavoilla. Seminaarin ohjelma oli kuitenkin suhteellisen monipuolisesti rakennettu. Monenmoiset kukat saivat kukkia.
Seminaarin verokeskustelu liittyy laajaan kysymykseen EU:n tulevista verolinjauksista. Sekä Tlusty että Sulik olivat vakuuttuneita siitä, että tasaverojärjestelmä osoittaa voimansa jatkossa ja että kaikissa Euroopan Unionin jäsenmaissa siirrytään ennen pitkää tasaverojärjestelmään. Pohjoismaiselle verojärjestelmälle on heitetty taisteluhanska.
Slovakiassa on ollut muutaman vuoden voimassa 19 prosentin tasaverojärjestelmä. Verojärjestelmän pääideologi Sulik kehui järjestelmää estoitta - kuinkas muuten. Hän muun muassa totesi, että verokertymä on kasvanut merkittävästi systeemin muutoksen jälkeen.
Epäselväksi jäi, missä määrin kasvanut verokertymä oli verojärjestelmän muutoksen tulosta ja missä määrin talouskasvun kiihtymisen aikaansaamaa. Slovakia, Tshekki ja kaikki muutkin tuoreet EU:n jäsenmaat ovat jäsenyyden ensivaiheessa kokeneet vilkastuneen talouskasvun. Se näyttää olevan riippumaton verojärjestelmän muodosta.
Tulojen tasaverotus perustuu erilaisiin arvoihin kuin progressiivinen verojärjestelmä, jonka taustalla on ajatus siitä, että se jolla on varaa, maksaa hieman enemmän veroja.
Tasaverojärjestelmää perustellaan pääosin taloudellisella tehokkuudella. Näin tehdään, vaikka tutkimuksellista tukea väitteelle ei ole. Varmaa on ainoastaan se, että tasaverojärjestelmä on progressiiviseen järjestelmään verrattuna köyhille ankara ja rikkaille lievä.
Viron yritysverojärjestelmä on ollut Suomen kannalta jonkin aikaa pulma: yrityksiä houkuttelee Viroon halvan työvoiman lisäksi edullinen verojärjestelmä. Voittoa ei veroteta lainkaan, mikäli se jätetään yritykseen. Edullisen työvoiman luoma uhka työpaikkakilpailussa väistyy hiljalleen. Yhtäältä Virossa loppuu työvoima ja toisaalta sen palkkakehitys on selvästi reippaampaa kuin Suomessa ja ero supistuu vuosittain melkoista vauhtia.
Euroopan Unioni ei suoranaisesti ohjaa kansallisia veroratkaisuja. Vain arvonlisäverojärjestelmään liittyy unionin yhteisiä määräyksiä. Nekin ovat melko väljiä. Sekä tulovero- että yritysverojärjestelmistä voidaan päättää kansallisesti. EU:n uusille jäsenmaille tämä tarjoaa mahdollisuuden houkutella maahan ulkomaista pääomaa. Vanhoissa EU:n jäsenmaissa kansalaiset eivät hurraa, kun työpaikat siirtyvät EU:n uusiin jäsenmaihin.
Mieleen muistuu Suomessa 1970-luvulla vallalla ollut maan sisäinen työpaikkakilpailu. Kunnat tarjosivat kilvan yrityksille etuja: ilmaisia tuotantohalleja, infrastruktuurin rakentamista, koulutusta työvoimalle jne. Osa yrityksistä osasi poimia rusinat pullasta. Kokonaisuuden kannalta tulos oli surkea. Kansantalouden kannalta kyse on hölmöläisten maton kutomisesta: lanka kutomiseen otetaan maton toisesta päästä.
Valtioiden välinen verokilpailu on uhka sekä EU:lle, sen vanhoille jäsenmaille että varsinkin pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle. EU:n uusissa jäsenmaissa veroasteet ovat reilut kymmenen prosenttiyksikköä pohjoismaiden alapuolella. Verojärjestelmään on lisäksi sisällytetty täkyjä, jotka houkuttelevat herkästi liikkuvaa pääomaa.
Verokilpailu on yltymässä sellaisiin mittoihin, että EU:n on ennen pitkään puututtava siihen. Verokilpailu syö EU:n tehokkuutta. Toisaalta työpaikkojen lipuminen vanhoista EU-maista uusiin kiihdyttää kansalaisten mielialoja. Vaikka demokratia ei ole EU:n vahvuus, se tarvitsee kansalaisten hyväksynnän.
On selvää, ettei näin voi jatkua. EU:n on tehtävä jotain verokilpailun hillitsemiseksi. EU:n uusissa jäsenmaissa tiedetään tämä, ja siksi ne ahmivat niin kauan kuin se on mahdollista.