Pääkirjoitus

EU:n otet­ta­va aito vastuu Lä­hi-idäs­tä

Palestiinalaisten pääministerin Mahmud Abbasin ero on lähes kuolinisku Lähi-idän tuoreimmalle rauhanhankkeelle, tiekartalle. Lähi-idän rauhantoiveet ovat - jälleen kerran - musertuneet kostonkierteen alle.

Palestiinalaisten pääministerin Mahmud Abbasin ero on lähes kuolinisku Lähi-idän tuoreimmalle rauhanhankkeelle, tiekartalle. Lähi-idän rauhantoiveet ovat - jälleen kerran - musertuneet kostonkierteen alle.

Neljä kuukautta sitten Yhdysvallat, Venäjä, EU ja YK sitoutuivat Lähi-idän tiekartaksi nimettyyn rauhansuunnitelmaan. Sen mukaan Israelin ja Palestiinan välinen konflikti olisi historiaa vuonna 2005. Itsenäisellä ja demokraattisella Palestiinan valtiolla olisi pysyvät rajat, Jerusalemin ongelma ja pakolaiskysymys olisi ratkaistu, Israel olisi vetäytynyt miehittämiltään alueilta. Samalla olisi tie auki laajalle, koko Lähi-itää koskevalle ratkaisulle.

Pääministeri Abbasilla ei todellisuudessa ollut mitään mahdollisuuksia toimia. Hän ei saanut presidentti Arafatin ja hänen kannattajiensa tukea Israelin johdon kanssa käymille neuvotteluille, osittain siksi, ettei Israel tehnyt riittäviä myönnytyksiä. Israel ei keskeyttänyt Länsirannan ja Israelin välisen muurin rakentamista eikä uusien siirtokuntien rakentamista.

Arafat taas ripustautui valtansa ytimeen eikä luovuttanut Abbasille turvallisuusjoukkojen hallintaa ja niiden käyttämistä ääriryhmien hillintään. Kun Abbasilla ei ollut keinoja suitsia Jihadin ja Hamasin terrorismia, ajauduttiin kuusi viikkoa kestäneen suvantovaiheen jälkeen julmaan kostonkierteeseen. Israel metsästää Hamasin johtajia ja Hamasin itsemurhasoturit israelilaisia.

Abbasin seuraajaksi on nousemassa palestiinalaisten parlamentin puhemies Ahmed Korei. Valinta olisi jopa toiveita herättävä, toimihan Korei Abbasin kanssa yhteistyössä Oslon vuoden 1993 sopimuksia neuvoteltaessa. Todennäköistä kuitenkin on, että uusikin pääministeri ajautuu samanlaiseen valtataisteluun Arafatin kanssa kuin Abbas. Ilman turvallisuusjoukkoja kukaan ei saa kuriin äärijärjestöjä. Arafat voisi sen tehdä, mutta hän ei halua.

Tilanne Lähi-idässä on äärimmäisen hankala. Israelin hallituksen enemmistö vastustaa Palestiinan valtiota. Äärimieliset palestiinalaiset haluavat tuhota Israelin valtion väkivalloin, kun taas maltilliset eivät usko väkivallan voimaan.

Lähi-idän tiekarttaa ei voida toteuttaa, jos siihen eivät sitoudu myös äärijärjestöt, Palestiinan presidentti Jasser Arafat ja Israel. Israel ei aio neuvotella Arafatin kanssa, vaan päinvastoin ajaisi hänet maanpakoon, jos USA ei sitä estäisi. USA:n ote rauhanprosessista kuitenkin lipsuu muiden muassa Irakin tapahtumien takia. Siksi EU:n on otettava päävastuu tiekartasta. Se voisi nyt jopa onnistua, kun unioni luokitteli Hamasin terroristijärjestöksi. Samalla EU:n pitää hyväksyä se, ettei rauhaa voida rakentaa yksin Arafatin varaan. Siihen tarvitaan myös Israel.

paakirjoitus@kaleva.fi