Historiassa on hetkiä, jolloin kehityksen suuntaa todella muutetaan. Silloin tarvitaan henkilöitä, joilla on näkemys ja kyky tehdä päätöksiä.
EU-eroprosessi on ollut Britanniassa kaoottinen. Pääministeri Mayn brexit-sopimus on hylätty. Erilaisista toiveista on äänestetty parlamentissa. On eron vastustajia, täyden eron kannattajia ja hallitun eron kannattajia ja erosopimukseen tyytymättömiä.
Vaikka kyse on tärkeimmästä toisen maailmansodan jälkeisestä päätöksestä, yhteistä kansallista henkeä ei ole syntynyt.
Brittiparlamentaarikkojen puheenvuorot edustavat perusteetonta toiveajattelua. Parlamentin erosopimuksen hyvin selvästi hylkäävä päätös on osoitus siitä, että koko eroprosessi on ajautunut raiteiltaan. Eropäivään 29.3. on vain kaksi kuukautta.
EU on viisaasti pysyttäytynyt brittiläisen keskustelun ulkopuolella. Ulkoa annetut neuvot kääntyvät yleensä itseään vastaan. En kuitenkaan usko, että mikään brittien oma ehdotus johtaisi alahuoneessa tosiasioiden tunnustamiseen ja prosessin hallittuun etenemiseen. Eurooppalainen kaaos lähestyy. Siksi katson, että Suomen tulisi olla nyt aktiivinen jäsenmaa ja vaatia, että EU osoittaisi selkeän tiekartan brittiparlamentille. Alahuoneen jäsenet on pakotettava tekemään selkeät valinnat ja ottamaan vastuun päätöksistään.
EU:n pitää selkeästi todeta, että erosopimuksesta ei enää miltään osin neuvotella. Muita signaaleja ei saa antaa. Pehmentävät julistukset eivät auta asiaa ja aiheuttavat turhia toiveita.
Brittien epärealistiset toiveet on nyt haudattava. Sen sijaan poliittisen julistuksen viitoittamaan ja myöhemmin neuvoteltavaan uuteen suhteeseen voidaan ottaa uusia elementtejä, kun niistä aikanaan yhdessä sovitaan. Tämän pitäisi olla sinänsä itsestään selvää. EU:n pitäisi antaa erosopimuksen hyväksymiselle määräaika helmikuun loppuun, jotta täydellisen eron valmisteluun olisi edes jonkinlainen mahdollisuus ja suurta kaaosta voitaisiin minimoida.
Jos erosopimusta ei määräaikaan mennessä hyväksytä, vaihtoehtoja olisivat vain täydellinen sopimukseton ero tai jäsenyyden jatkaminen nykyisin ehdoin. Tärkeää olisi, että EU toteaisi, että eropäivän lykkäämistä 29.3. jälkeen EU ei ole valmis hyväksymään.
EU:n tavoitteena pitäisi olla uuden kansanäänestyksen järjestäminen. Siksi eron voimaantuloa voitaisiin lykätä vain yhdellä perusteella. Jos parlamentti päättää järjestää kansanäänestyksen sopimuksettomasta erosta tai jäsenyyden jatkamisesta, prosessille annettaisiin tarvittava välttämätön aika. Kun eroneuvotteluille annettiin valtuus kansanäänestyksellä, on kohtuullista, että kansa saa äänestää lopputuloksesta kahden selkeän vaihtoehdon välillä. Tärkeää on, että vaihtoehtoja on vain kaksi. Silloin kansalaiset tietävät, mitkä ovat eron todelliset vaikutukset.
Vaikka EU:n aktiivisuus muodostaa äänestyksessä riskin, uskon, että onnellisin ratkaisu, jonka hyväksymiselle ajan loppuessa parlamentissa olisi mahdollisuuksia, olisi uusi kansanäänestys. Tänä päivänä pelot ohjaavat äänestäjien ratkaisuja. Tällä kertaa huoli äkillisestä täydellisestä erosta, sen aiheuttamista ongelmista ja tiestä tuntemattomaan sekä ainakin huonompaan taloudelliseen tilanteeseen, voisivat johtaa brexitin peruuntumiseen.
Tämä olisi onnellista kahdesta syystä. Me tarvitsemme Britanniaa, koska se on meille monin tavoin tärkeä ja uudistusmielinen vapaakauppaa tukeva maa. Koko brexit-prosessin peruuntuminen osoittaisi, että EU-jäsenyydestä saatavat hyödyt selkeästi voittavat haitat. Winston Churchill loi puheessaan 1946 vision Euroopan Yhdysvalloista rauhan turvaamiseksi. Se näkemys on yhä tänään ajankohtainen.
Kimmo Sasi
eurovaaliehdokas (kok.)
entinen eurooppaministeri
Tampere
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.