Hitlerin ja natsien valtaannoususta tuli tammikuun lopussa kuluneeksi 80 vuotta. Merkkipäivä on herättänyt jälleen kerran ihmettelemään, miten natsien valtaannousu ja oikeusvaltion murskaaminen parissa kuukaudessa oli mahdollista.
Lopulta oli pienestä kiinni, että koko tuhoisa liike olisi kuihtunut yhdeksi populistiliikkeeksi muiden rinnalla ja menettänyt poliittisen merkityksensä.
Natsien suosio oli laskussa ja kansallissosialistinen puolue sai pahan vaalitappion marraskuun 1932 vaaleissa. Hallituksen se pääsi muodostamaan vain siksi, että muut puolueet olivat niin eripuraisia, ettei niistä ollut hallituksen kokoajiksi.
Natsien väkivaltaisuus ja demokratian vastainen ideologia tuskin oli jäänyt muille puolueille epäselväksi. Ehkä heidän ajateltiin vain uhoavan, vaikka natsit yrittivät vallankaappausta jo kymmentä vuotta aikaisemmin.
Kai muut puolueet olisivat pitäneet vallasta kiinni kynsin hampain, jos ne eivät olisi aliarvioineet natsien voimaa?
Toinen usein toistettu kysymys natsien 12-vuotisesta valtakunnasta on, voisiko vastaavanlainen toistua nykyaikana.
Natsien valtaannousun taustana pidetään ensimmäistä maailmansotaa, jossa hävinnyttä Saksaa kovisteltiin jättimäisillä sotakorvauksilla. Sen talous romahti, moni menetti työnsä ja omaisuutensa.
Kun talous monien kituliaiden vuosien jälkeen viimein elpyi, ei kestänyt monta vuotta, kun kansainvälinen talouslama hyydytti sen uudestaan.
Jos miettii tämän päivän Eurooppaa, lähihistoriassa ei entisen Jugoslavian aluetta lukuunottamatta ole sodan väkivaltaan turruttamaa väestöä, mutta Kreikan ankara talouskriisi muistuttaa kovin Saksan talousongelmia ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Kreikan työttömyysprosentti on yli 25 prosenttia, kiinteistöjen hinnat ovat romahtaneet, lukuisat yritykset ovat menneet konkurssiin ja julkisen sektorin työpaikkoja on karsittu kovalla kädellä.
Viimeksi marraskuussa maan parlamentti hyväksyi suunnitelman palkkojen ja eläkkeiden leikkauksesta.
Me EU:n mallioppilastalouden kansalaiset olemme kärkkäästi sitä mieltä, että itsepähän ovat soppansa keittäneet, saavat sen myös lusikoida. Ei kuulu meille.
Vaikea mennä sanomaan, mikä olisi oikea tapa hoitaa Kreikan talouskriisi, mutta nyt käyttöön otettujen menetelmien vaikutukset tulevaisuuteen pelottavat.
Talouskriisin tuskaa syventää entisestään se, että kreikkalaiset tuntevat koko koko EU:n nöyryyttävän heitä. He kokevat menettäneensä arvonsa muiden EU-maiden kansalaisten silmissä.
Kaikkein huolestuttavimmalta tuntuu kuitenkin nuorten työttömyysaste, joka on Kreikassa lähemmäs 60 prosenttia.
Espanjassa nuorten työllisyystilanne on aivan yhtä huono, ja espanjalaisia on yli nelinkertainen määrä kreikkalaisiin verrattuna. Suurista EU-maista nuorten työllisyys ei ole hallinnassa missään muualla kuin Saksassa.
Kun valtaisalle joukolle ihmisiä nousee tie pystyyn itsenäiseen elämään, se tarkoittaa monia joutilaita ja katkeria ihmisiä.
Jos tulevaisuudennäkymiä ei ole, ihminen on tavallista alttiimpi vaikutteille, jotka tarjoavat uuden, merkityksellisen suunnan elämälle.
Tuntuu kovin hauraalta oljenkorrelta toivoa, että tyhjiö täyttyisi jollakin hyvällä ja rakentavalla.
Suunta voi hyvin olla karismaattinen ääriliikkeen edustaja, joka antaa kannattajilleen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, arvonpalautuksen, voimaa ja suuria tunteita.
Eurooppa vain katselee sormi suussa Kreikan ja muiden kriisissä olevien maiden tilannetta. Me näemme mitä tapahtuu, mutta emme usko näkemäämme.
Näillä aineksilla historia voi hyvin toistaa itseään.