EU:n komission ehdotus kasvihuonekaasujen vähentämisestä on oikeansuuntainen. Ilmaston lämpenemisen torjuminen vaatii kuitenkin kaikkien maiden sitoutumista.
EU-komissio julkisti keskiviikkona ehdotuksensa uusiksi ilmastotavoitteiksi. Sen mukaan kasvihuonepäästöjä pitäisi vähentää 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta.
EU:n jäsenmaiden ja europarlamentin käsittelyyn tulevassa ehdotuksessa asetettiin myös pyrkimys nostaa uusiutuvan energian osuus 27 prosenttiin unionin alueella ja lisätä energiatehokkuutta.
Monimutkaisen lobbauksen ja väännön jälkeen syntyneet tavoitteet ovat oikeansuuntaisia, joskin niiden tasosta voidaan olla monta mieltä.
Teollisuus on jo ehättänyt kantaa huolta toimintaedellytystensä turvaamisesta ja ympäristönsuojelijat epäilyksensä toimien purevuudesta.
Varmaa on, etteivät EU:n ponnistelut yksistään riitä, vaan ilmastonmuutoksen torjuminen on koko maailmaa koskettava ongelma.
Mikäli halutaan päästä tavoitteeseen rajoittaa ilmaston lämpeneminen korkeintaan kahteen asteeseen vuoteen 2050 mennessä, kaikki maat on saatava toimimaan samaan suuntaan.
Kahta astetta pidetään kriittisenä rajana. Jos lämpeneminen ylittää sen, seuraukset voivat olla arvaamattomat. Tällä hetkellä kehitys näyttää huolestuttavalta, joskaan peliä ei ole vielä menetetty.
Ilmastonmuutos etenee vääjäämättä huonoon suuntaan niin kauan kuin suuria teollisuusmaita, Yhdysvallat etunenässä, sekä kasvavia jättitalouksia kuten Kiinaa ja Intiaa ei saada sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin.
Euroopan unioni voi pyrkiä esittämään mallia muille, mutta rajansa senkin sietokyvyllä on. Talouden taantuman kourissa kärvistellyt eurooppalainen teollisuus on ymmärrettävästi huolissaan kilpailukyvystään. Ei voi olla niin, että Euroopassa tehdään jotain asian hyväksi, mutta muualla ei.
Onneksi tilanne ei ole aivan näin mustavalkoinen. Tietoisuus ihmisen aiheuttamasta ympäristönmuutoksesta kasvaa koko ajan. Tiedemaailmassa on yhä vähemmän niitä, jotka asettavat kyseenalaiseksi ihmisen roolin muutoksessa.
Yhdysvaltain rinnalle talousjättiläiseksi nousseessa Kiinassa on herätty ongelman edessä. Se on tapahtunut kantapään kautta.
Kansalaisten terveys on heikentynyt teollisuuden kasvun mukanaan tuomien ilmansaasteiden takia. Varsinkin talviaikana monissa Kiinan raskaan teollisuuden kaupungeissa ilman saastuneisuus saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että ihmisten liikkumista on jouduttu rajoittamaan.
EU:n tavoite on saada aikaan kaikki maat sitova ilmastosopimus. Ilmastonmuutosta pohtineissa kansainvälisissä ilmastokokouksissa ei kuitenkaan ole saatu aikaan tällaista sopimusta. Usein on jouduttu tyytymään pienin askelin tapahtuvaan etenemiseen. Tärkeimmäksi anniksi on saattanut jäädä se, ettei prosessia ole pysäytetty.
Seuraava merkkipaalu on Pariisi, jossa järjestetään kansainvälinen ilmastokokous vuonna 2015. Tuolloin alkaa olla vihonviimeinen hetki tehdä konkreettisia päätöksiä suunnan muuttamiseksi.