Kolumni

EU:n näkymättömät hyödyt ja näkyvät haitat

Kalevan yleisönosastossa käydään vilkasta keskustelua Euroopasta, mutta pääosin äänessä ovat EU:n tiukat vastustajat.

Kalevan yleisönosastossa käydään vilkasta keskustelua Euroopasta, mutta pääosin äänessä ovat EU:n tiukat vastustajat. Ani harvoin lähtevät liikkeelle EU:n puolustajat. Poikkeuksen teki Johannes Sippola, joka keskellä kiivasta Nettomaksaja vai ei -keskustelua nosti esille Kalevassa (12.3) mainion teeman EU:n ”näkymättömistä hyödyistä”.

Nuori ylivieskalainen kertoi vanhempiensa olevan yrittäjiä, jotka monien muiden yrittäjien tavoin hyötyvät sisämarkkinoista. ”Vienti EU-alueelle on helppoa. Valuuttariskiä ei ole. Sille on vaikea laskea euromääräistä arvoa, että pienen paikkakunnnan yritys työllistää yrittäjäperheen lisäksi muutaman muunkin perheen”, kirjoittaa Johannes Sippola.

Johannes johdatti keskustelun yhteen EU:n ydinasiaan: toimivista sisämarkkinoista syntyy työtä ja hyvinvointia. Siksi Euroopan unionin ulkopuoliset maat kuten Norja ja Sveitsi haluavat olla mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä Euroopan unionin kanssa, jopa niin,että Norjan voisi luokitella jopa iloiseksi nettomaksajaksi.

Molemmat maat maksavat maltaita pääsystään 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinoille voimatta kuitenkaan vaikuttaa direktiiveihin tai muuhun EU:n päätöksentekoon. Norjan ulkoministeri – vieraillessaan vajaa kuukausi sitten Euroopan parlamentissa – vakuutti, että Norja ottaa huomioon kaikki EU:ssa säädetyt direktiivit ja haluaa edelleen tiivistää yhteistyötään.

Mitä ovat muut ”näkymättömät hyödyt”, joista harvoin kirjoitetaan ja joiden arvoa on vaikea euroissa mitata?

Tällä kertaa en kirjoita globaalimaailmasta, joka pakottaa Euroopan maat tiivistämään yhteistyötä enkä rauhanprojektista, vaikka Vaclav Havelin kysymys: ”Mitä maksaa tunti rauhaa?” on edelleen tärkeä maanosassa, jonka historia on maailmansotien, keskistysleirien sekä uskonnollisten ja poliittisten vainojen historiaa.

Tuorein esimerkki ”näkymättömistä hyödyistä” on mielestäni Euroopan parlamentissa käsittelyssä oleva uusi direktiivi tietoturvasta, mistä on Suomessa puhuttu toistaiseksi varsin vähän.

Tietoturva on esimerkki asioista, joissa jokainen yksittäinen jäsenvaltio on avuton, mutta EU-tason sääntelyllä voimme päästä eteenpäin ja jopa painostaa globaaleihin ratkaisuihin.

Nykyinen tietoturva on auttamattomasti vanhentunut. Se on jäänyt jälkeen tietotekniikan nopeasta kehityksestä. Ei ennen mopoja ollut, mutta ei ollut verkkokauppoja, ei Facebookia eikä pilvipalveluja.

Tekniikan mukana kehittyvät myös ohjelmat, joilla tekniikkaa hallitaan ja kerättyä tietoa käsitellään. Tämä asettaa suuria haasteita, jotta löytäisimme rajat yksityisyyden suojan ja yritysten toiminnan mahdollistavan vapauden välillä.

Liian tiukka sääntely sulkee ovet uusilta innovaatioilta. Suomessa ollaan myös erityisen huolestuneita, miten tiukempi sääntely vaikuttaa esimerkiksi lääketieteen alalla tehtävään tutkimukseen.

Matti ja Maija Meikäläisenkin on syytä olla huolissaan. Monilla meistä on S- ja K -etukortti sekä useita muita kanta-asiakaskortteja niin, että lompsan saumat paukkuvat.

Korteista on hyötyä, mutta niistä voi olla haittaakin. Joku tutkija on jo ehtinyt kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos Adolf Hitlerillä olisi ollut käytössä kaikki se tieto, mitä yksilöistä on tänä päivänä liikkeellä vaikkapa etukorttien tiedostoissa?

Kaupat käyttävät kortteja profiloimaan asiakkaitaan seuraamalla heidän ostoskäyttäytymistään. Profilointi on tänään mahdollista viedä niin pitkälle, että ihmisten yksityisyys ja henkilöllisyys on selkeästi uhattuna.

Yksinkertainen keino nähdä profilointi omalla kohdalla on seurata Facebookin sivuille ilmestyviä mainoksia. Pullukat kanssasisaret ovat jo ihmetelleet, miksi juuri heille mainostetaan erilaisia laihdutustuotteita. Britanniassa nuoren naisen sivuille oli ilmestynyt vaippamainoksia ennen kuin nainen oli ehtinyt kertoa edes lähipiirilleen raskaudestaan.

Jos olet vieraillut verkkokaupassa, mainokset Facebook-sivullasi mukailevat ostoksiasi. Myös Google tallentaa kaikki hakusi, mikäli olet kirjautunut Gmail -tunnuksellasi hakuja tehdessäsi.

Henkilökohtaisen tiedon kerääminen on mahtava bisnes. Sen arvo on rahassakin mitattuna erittäin merkittävä EU-alueella. Se tulee nykyisestään vain kasvamaan uusien tekniikoiden ja niitä seuraavien alojen myötä.

Nyt EU:ssa on tarkoitus saattaa lainsäädäntö ajan tasalle. Tärkeää on saada aikaan tulevaisuuteen katsova kokonaisuus. Työ on äärimmäisen haastava niin juridisesti kuin poliittisestikin.

Monilla eri intressiryhmillä on asiasta hyvinkin erilaisia mielipiteitä eikä niiden saattaminen yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi tule olemaan helppoa. Tavoitteena on saada määriteltyä, mitä yksityiset tiedot kattavat, tietojen käytön periaatteet, profilointi ja tiedonsiirto EU:n ulkopuolisiin maihin. Kysymys on yksityisyydensuojasta, mutta myös sananvapaudesta.

Entä ne näkyvät haitat? Talouskriisi on näkyvin. Se on peittänyt alleen kaiken muun. Työttömyys on ennätyskorkea. Äärioikeisto, jopa fasistit nostavat päätään.

Jos ja kun talouskriisi hellittää, EU:lla on mittava tehtäväkenttä edessään. Siperian lisäksi Kypros opettaa: riskiä ottaneet pankit ja sijoittajat maksakoot virheensä.

Euroopan vakausmekanismi EVM tiukkoine ehtoineen on osoittautumassa oikeaksi välineeksi.

Kirjoittaja on oululainen EU-parlamentaarikko (sd.).