Euroopan Unionin itälaajeneminen ei välttämättä aiheuta Suomessa pelättyä muuttoaaltoa. Ensimmäisenä vuonna Suomeen odotetaan selvästi alle 5 000 henkilöä uusista jäsenmaista. Kun EU:n itälaajenemisen vaikutuksia ensimmäisen kerran arvioitiin, laskettiin esimerkiksi Viron työvoimasta jopa kolmanneksen olevan muuttohaluisia.
Niin sanotuista siirtymätalouksien maista työikäisen väestön muuttopaine kohdistuu pikemminkin Saksaan ja Itävaltaan ja ehkä Ranskaankin ennemmin kuin meille tänne Suomeen, ennakoi finanssineuvos Hannu Jokinen valtionvarainministeriöstä.
Pelättyjä paineita keventää Suomen osalta se, että Ruotsi, Tanska ja Hollanti sekä mahdollisesti Irlanti eivät ota käyttöön siirtymäsäännöksiä uusista jäsenmaista odotettavan muuttoliikkeen patoamiseksi.
Ennakkokäsitykset etenkin Virosta odotettavasta muuttopaineesta ovat H-hetken lähestyessä koko ajan rapisseet. Ja saattaapa käydä niinkin, ettei muutto yllä edes täällä Suomessa toivottuihin lukuihin, Jokinen ennakoi.
Ja ellei työlupakäytäntöä saada joustavaksi kahden vuoden siirtymäkauden aikana Suomi saattaa hävitä kilpailun asiantuntijamuuttajista, valaisee puolestaan kauppapoliittinen asiamies Timo Laukkanen Työnantajain Keskusliitosta, TT:stä.
Viimeisimpien ennakointien mukaan pelko uusissa jäsenmaista liikkeelle lähtevästä muuttoaallosta saattaa osoittautua turhaksi. Todennäköiset muuttovirrat suhteessa kunkin maan väestöön jäävät lopulta varsin pieniksi ilman siirtymäsäännöksiäkin, Jokinen näkee.
"Suomalaisittain tilanne saattaa muodostua hyvinkin hankalaksi, jos asiantuntijoiden liikkuminen jää uskottua vähäisemmäksi ja lisäksi naapurissa ollaan varauduttu kuorimaan kermat päältä", Laukkanen kuvaa TT:n tuntoja.
Tässä mielessä kahden vuoden siirtymäkausi on pitkä. Ellei sinä aikana työlupakäytäntöä saada todella joustavaksi, saatamme menettää tarjolla olleen mahdollisuuden. Edessä on naapurimaiden kanssa kova kilpailu parhaasta työvoimasta, Laukkanen täsmentää.
Hänen mukaansa TT:ssä ollaan jo huolestuttu mahdollisuudesta, että Suomi ylisuojelee itsensä ja yritysten aina tarvitsemat asiantuntijat hakeutuvat heidät Suomea helpommin vastaanottaviin maihin, muun muassa Ruotsiin.
Jokinen varoittaa uneksimasta siitäkin, että uusista jäsenmaista tulisi tarjolle nimenomaa asiantuntevinta työvoimaa. Uudet jäsenmaat ovat Puolaa lukuunottamatta pieniä. Virkakuntaa tarvitaan EU-byrokratian pyörittämiseen ja liike-elämän piirissä on myös lisääntynyt asiantuntijoiden tarve näihin maihin suunnattujen investointien ansiosta.
Jokaisella uudella jäsenmaalla on haasteena säilyttää kilpailukyisyytensä ja silloin tietysti houkutellaan asiantuntijoita ja osaavimpia työntekijöitä pysyttelemään oman maan yrityksissä, Laukkanen hahmottaa todennäköisen muuttoliikkeen laatua.
Suomi alakynnessä
verokilpailussa
Uusimpien arvioiden mukaan odotettua vähäisemmäksi jäävää muuttoliikettä säestää ikävällä tavalla myös vahva verokilpailu ja uusien jäsenmaiden alhaiset työvoimakustannukset.
Suomalaisittain on hankalaa, että nimenomaan Virossa yksityishenkilöiden tulovero ollaan painamassa vuonna 2006 20 prosenttiin ja että yritysten jakamaton voitto on verovapaata. Jakamastaan voitosta yritykset maksavat Virossa veroa vain 35 prosenttia.
Virossa ja Unkarissa työvoimakustannukset ovat meikäläisittäin todella alhaiset, mutta kansainvälisessä kilpailussa nekin ovat käymässä kustannuksiltaan liian kalliiksi maiksi. Virta käy vaatetusteollisuudessa kohti Ukrainaa ja Valko-Venäjää ja elektroniikkateollisuudessa muun muassa kohti Kiinaa.