Iso-Britannian suhde EU:hun on ollut pitkään vaikea.
Tästä huolimatta kansalaisten kriittisyys EU:ta vastaan yllätti ulkomaailman perusteellisesti, kun enemmistö kansanäänestykseen osallistuneista äänestäjistä halusi maan eroavan EU:sta.
Äänestystulokseen johtaneita syitä on varmaankin useita.
Merkittävä osa taustatekijöistä liittyy kuitenkin itse EU:n kehittymiseen. Keskeisimmät tekijät ovat samaan aikaan tapahtuneet EU:n laajentuminen ja integraation syventyminen.
EU:n ehkä tärkein poliittinen onnistuminen on ollut Euroopan reunamaiden ottaminen osaksi lännen demokraattista markkinataloutta.
Tämä on tapahtunut sekä etelässä että idässä. Ensimmäinen aalto tapahtui 1980-luvulla kun Espanja, Portugali ja Kreikka liittyivät EU:hun. Nämä olivat entisiä sotilasdiktatuureja.
Toinen aalto tapahtui 2000-luvun alussa kun rautaesiripun kaaduttua keskisen itä-Euroopan maat liittyivät mukaan. Tällöin EU:hun liittyivät Baltian maat, Puola, Tsekki, Unkari, Slovakia ja Slovenia.
EU pystyi varmistamaan, että hauraat uudet demokratiat tulivat yhteisten pelisääntöjen piiriin. Tämä vahvisti demokraattisia instituutioita.
Samalla se toi EU:n työmarkkinoille miljoonia uusia työtekijöitä, jotka etsivät muista maista työtä ja elintasoa.
Iso-Britannian on ollut yksi maista, joihin on virrannut viimeisen 15 vuoden aikana merkittävä määrä tulijoita muista EU-maista. Viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana Iso-Britanniassa asuvien muiden EU-kansalaisten määrä kaksinkertaistui ja oli viime vuonna 3 miljoonaa henkilöä.
Maat, joista on tullut eniten maahanmuuttajia, ovat Puola, Romania, Portugali ja Italia. Puolalaisia on Iso-Britanniassa noin 800 000 henkeä.
Puolalaisesta maahanmuuttajasta tuli kansanäänestyksen keskeisemmän teeman symboli.
Kannattaa kuitenkin huomata, että monessa muissakin Euroopan maissa on ollut vähintään yhtä iso suhteellinen siirtolaisuus viimeisten vuosikymmenten aikana. Näissä maissa EU:ta ja siirtolaisuutta ei ole yhdistetty yleensä yhtä kriittisesti kuin Brittein saarilla.
Toinen taustatekijä on ollut Euroopan syventyvä integraatio.
Tämä on tapahtunut etenkin yhteisen valuutan, euron kautta. Yhteisen valuutan käyttö on hyvin pitkävaikutteinen ja syvällinen päätös, jota Iso-Britannia ei halunnut tehdä. Tällä päätöksellä rakennettiin käytännössä myös siemen Iso-Britannian eroon.
Ulkopuolelle jäämisellä oli kaksi käytännön vaikutusta.
Ensinnäkin etenkin finanssikriisin jälkeen euron ulkopuolisen maat jäivät monen keskeisen päätöksen ulkopuolelle. EU:n sisälle tuli ulko- ja sisärinki.
Toiseksi päätös jättäytyä euron ulkopuolelle käytännössä jätti takaportin auki poistua EU:sta. EU:sta on luotu karkeat säännöt poistumiselle. Eurosta poistumisesta ei vastaavia sääntöjä ole. Yhteinen valuutta sitoo euroalueen maat hyvin voimakkaasti yhteen.
Brexit muuttaa väistämättä sekä Iso-Britanniaa että EU:ta.
Britannian kannalta paljon riippuu mitä tapahtuu jatkossa neuvotteluissa. Eron ei välttämättä tarvitse olla taloudellinen katastrofi.
Taloudellisesti paras ratkaisu olisi nopeasti neuvoteltu lähtösopimus, jossa ei rakennettaisi tullimuureja tai muita esteitä kaupalle ja pääomille. Kaikkia osapuolia hyödyttävä kauppa jatkuisi.
Toinen ääripää Britannian kannalta olisi pitkään junnaavat neuvottelut ja lopulta tullimuurien palaaminen maan ja EU:n välille. Samalla todennäköisesti Skotlanti lähtisi Iso-Britanniasta.
Supistunut Iso-Britannia kärsisi taloudellisesti ja olisi pienempi tekijä geopoliittisesti. Alkutahdit eivät ole olleet lupaavia, kun maa on joutunut poliittiseen tyhjiöön pääministeri Cameronin ilmoitettua eroavansa.
Myös EU muuttuu, jos ja kun Iso-Britannia lähtee.
Euromaiden painoarvo kasvaa edelleen EU:n sisällä. Iso-Britannia on keskeisin vastavoima euroalueelle. Se on jarruttanut pelkästään euroalueelle tehtyjen instituutioiden rakentamista. Kun tämä jarru heikkenee, integraatio voi edetä tarvittaessa nopeammin.
Samalla niiden EU-maiden, jotka eivät kuulu euroon, painoarvo ryhmänä pienenee selkeästi. Tähän ryhmään kuuluvat nyt suurimpina maina Puola, Ruotsi ja Unkari. Tämän johdosta Iso-Britannian lähtö on myös suurempi asia Ruotsille kuin Suomelle.
Suomen kannattaa olla hyvin pragmaattinen neuvotteluissa Iso-Britannian kanssa.
Meidän taloudellinen etu on pitää kauppaa yllä keskeisen eurooppalaisen maan kanssa. Jos jostain tulisi vielä se mahdollisuus, että britit voisivat harkita uudestaan lähtöään, tätä mahdollisuutta pitäisi tukea voimakkaasti. Suomi menettää, jos Iso-Britannia lähtee.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.
Kolumni