Puhemies Paavo Lipposen osakkeet Euroopan unionin komission puheenjohtajan paikalle paranevat ilman, että Lipposen itsensä tai sosialidemokraattien pitäisi tehdä yhtikäs mitään.
Belgian pääministeri Guy Verhofstadt on ilmoittanut selkeästi, ettei hän aio hakea uutta työpaikkaa kun entinenkin on. Aikaisemmin kilvasta ovat jättäytyneet Belgian ex-pääministeri Jean-Luc Dehaene ja Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker.
Maailmalle mahtuu toki mahtihenkilöitä näiden miekkosten lisäksi vaikka kuinka, eikä peli ole selvää nähnytkään, ei edes Suomessa. Euroopan investointipankin varapääjohtaja Sauli Niinistö ei halua puhua komission paikasta sanaakaan. Mutta sehän ei tarkoita oikeasti vielä mitään, kun kyse on nimenomaan Niinistöstä.
Suomen ykkösehdokkaan aseman saaneen Lipposen pisteitä on laskenut koko ajan ennuste, että konservatiivit voittavat selvästi kesäkuun parlamenttivaalit. Silloin komission johtoon istutettaisiin mitä todennäköisimmin EPP:läinen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että EU:n oikeistoryhmää uhkaa kahtiajako.
Jos konservatiiviryhmä hajoaa, saavat sosialidemokraatit vallan toisenlaisen aseman. Heistä voi hyvinkin tulla parlamentin suurin ryhmä. Konservatiiviryhmässä on nyt 232 edustajaa, sosialidemokraateilla 173 ja liberaaleilla, johon Suomen keskustalaisetkin kuuluvat, 51 paikkaa. Yhteensä paikkoja on kesäkuun vaalien jälkeen kuitenkin peräti 723 ja uudet jäsenvaltiot voivat saada aikaan muutakin kuin ruuhkaa parlamentin käytävillä.
EPP:tä koettelee näkemysero siitä, miten suhtautua Euroopan unioniin ja sen mahdolliseen kehittymiseen kohti liittovaltiota.
EPP:n rivissä istuvat nyt kokoomuksemme ohella Iso-Britannian konservatiivit, Saksan kristillisdemokraatit ja Forza Italia. Britit ovat aina epäilleet eniten kaikkea mitä EU:ssa on ja mitä EU:ssa suunnitellaan. Saksan kristillisdemokraatit ovat puolestaan hyvin Eurooppa-myönteisiä.
Euroopan parlamenttiin on syntymässä ensimmäistä kertaa selkeä federalistinen ryhmä. Liberaalit etsivät jo uusia yhteistyökumppaneita EPP:n liittovaltiohenkisestä siivestä. Suomalaisittain on mielenkiintoista, miten keskustalle käyttäytyy. Federalistinen näkemys ei ole oikein ottanut ryhmässä tulta.
Vaikka EPP:ssä on itämässä eron siemen, vältetään eropaperien jättämistä ennen kesäkuuta. Konservatiiviryhmässä ei ole haluja lähteä eri suuntiin ennen kuin tärkeät paikat on jaettu.
EPP:n aikalisä tuntuu todennäköiseltä siksikin, että ryhmä kyttää vaalivoittoa. Miten riitely vaikuttaa äänipottiin, on arvoitus, mutta kunniaksi nahistelu ei ainakaan ole.
EPP ei millään luovuttaisi komission puheenjohtajuutta sosialidemokraateille, mutta pahimmasta painajaisesta voi tulla totta. Jos sosialidemokraateilla on kunnon nimi esitettävänä komission johtoon, voivat he pienryhmien avulla päästä päämääräänsä.
Ehdokkaalta vaaditaan tietoa, taitoa ja kokemusta, mutta myös mielikuvalla on väliä. Vaikka Lipposen imago noudattelee kotimaassa Itse valtiaiden yrmeää, hidasliikkeistä ja vähäeleistä tyyppiä, nähdään puhemiehen ansiot ja hahmo Euroopassa aivan toisin.
Tässä on uutta pohdittavaa sekä sosialidemokraateille että porvaripuolueille. Ainoa asia, joka on varma, on se, että Suomessa kannattaa tehdä töitä yhteisen ehdokkaan eteen. Asia on nähtävä niin, ettei tässä tapauksessa puolueella ole väliä, mutta suomalaisuudella on. Meillä kun nuo EU:n korkeat virkapaikat ovat vähissä, eikä unionin laajentaminen tilannetta helpota.