EU:n ja Naton laajeneminen merkitsee myös sitä, että ne joutuvat toden teolla pohtimaan naapurimaa Valko-Venäjää. Se onkin mielenkiintoinen haaste, koska maasta on vaikea saada luotettavaa tietoa. Vankempaa informaatiota löytynee Minskin sijasta Liettuan Vilnasta.
Läntiset diplomaatit eivät tapaa kovin usein presidentti Aleksandr Lukashenkoa, jonka sanotaan olevan lähipiireineen varsin eristäytynyt. Käytännön yhteistyö ei kuitenkaan etene ilman häntä.
Se tiedetään varmasti, että Lukashenkon hallinnon vastainen oppositio ei voi voittaa ensi lokakuun parlamenttivaaleja. Yksinkertaisesti siksi, ettei maassa ole vapaata tiedonvälitystä, eikä kansa osaisi näin ollen äänestää vanhasta poiketen.
Teoriassa oppositio kykenisi haastamaan Lukashenkon, mutta puolueiden toimintaa on vaikeutettu, ne ovat rahattomia ja eripuraisia, ja riippumattomia lehtiä on edelleen suljettu. Valko-Venäjän ihmisoikeuspolitiikka menee yhä huonompaan suuntaan, kerrotaan Vilnasta.
Valkovenäläisten enemmistö köyhtyy, ja olosuhteet ovat aika pitkälle samanlaiset kuin hyvässä muistissa olevassa Neuvostoliitossa. Monet ovat tuskin huomanneet eroa.
Tuttuja - ja kohtuullisen luotettavilta tahoilta - ovat myös väitteet hallinnon laittomista asekaupoista. Valko-Venäjällä oli läheiset suhteet muun muassa Saddam Husseinin kätyrilaumaan. Irakilainen kauppavaltuuskunta kävi Minskissä vielä juuri ennen Irakin sotaa. Lisäksi hallinnon arvellaan hankkineen lisärahoitusta myymällä aseita Sudaniin, jossa niillä onkin tänään paljon käyttöä.
Ei ole ihme, että Minskissä odotetaan kiinnostuneina, millaiseksi EU:n naapuruuspolitiikka muotoutuu. Hallinnosta löytyy kyllin ammattimaista EU-tietämystä, jotta taloudellisia hyötyjä osataan odottaa reaalisin perustein. Unioni on tervetullut naapuri, vaikkei tavallinen kansa taida siitä paljon tietää.
Tänään Venäjä ja venäläiset firmat harjoittavat maassa isoa taloudellista vaikutusvaltaa. Maiden valtioliitto ei ole kuitenkaan oikein edennyt. Kahdenvälistä valuuttaunionia lykättiin vastikään vuoteen 2006.
Niinpä myöskin EU-maissa on alettu osoittaa lisääntyvää taloudellista kiinnostusta Valko-Venäjää kohtaan. Siellä on käynyt vuoden sisällä kauppavaltuuskuntia ainakin Saksasta ja Italiasta. Aktiviteettia on löytynyt tiettävästi myös ruotsalaisilta Volvolta ja Ericssonilta.
Järeimmät uutiset on kuultu kuitenkin Nato-rintamalta.
Ensinnäkin Valko-Venäjä solmi äskettäin Naton kanssa kaksivuotisen kumppanuussopimuksen. Nato-upseereita on vieraillut Minskissä viime aikoina vilkkaasti, ja erityisen aktiivinen on ollut Yhdysvaltain paikallinen suurlähetystö, missä ei ole tietenkään mitään poikkeuksellista. Yhdysvallat ylläpitää hyviä suhteita monille yhteiskunnan tasoille.
Seurusteluvälit suoraan Lukashenkon kanssa lienevät kuitenkin passiiviset siitä huolimatta, että tämän arvellaan etsivän itselleen liittolaisia. Lukashenko on tuskin täysin tyytyväinen Moskovasta saamansa tuen laatuun. Sillä vaikka Kreml pitää Valko-Venäjää mielellään omana lääninään, niin yksinvaltainen presidentti on sille kiusallinen ja epäluotettava kumppani, josta halutaan päästä ennen pitkää eroon.
Kovin kauheaa dramatiikkaa ei ole lopulta siinäkään, että Venäjä lykkää Minskin lähelle nipun ilmatorjuntaohjuksia vastavetona muutamalle Nato-hävittäjälle, jotka ovat ilmestyneet Baltian taivaalle.