Oulu EU:n Tacis-ohjelmien varainkäytön valvonta Venäjällä takkuaa pahasti. Ohjelmia läheltä seuranneet suomalaisviranomaiset väittävät rahaa hupenevan turhiin ja kalliisiin kalustohankintoihin, joiden perään ei kukaan huutele ohjelmien päätyttyä.
Yhtenä esimerkkinä mainitaan Suomen Metsähallituksen ohjauksessa toteutettu kaksivuotinen Karjalan kansallispuisto -hanke.
Vuoden 2001 lopussa päättyneen projektin peruina Venäjän Karjalaan jäi maastoautoja, pikkubusseja, moottorikelkkoja ja -veneitä sekä muuta kalustoa useamman sadan tuhannen euron arvosta.
Vain Paanajärven
puisto toteutui
Kalusto hankittiin suunniteltujen puistojen käyttöön siinä hyvässä uskossa, että ne myös perustetaan. Toisin on kuitenkin käynyt.
Suunnitelluista puistoista vain Paanajärvi on toteutunut. Sen sijaan Koitajoen, Tuulijärven ja Kalevalan puistot odottavat edelleen perustamistaan, vaikka Karjalan tasavallan hallitus oli antanut siitä Brysselille sitoumuksen ennen ohjelman aloittamista.
Puistojen suunnitteluun käytettiin pelkästään Tacis-varoja noin 1,5 miljoonaa euroa. Lisäksi siihen upotettiin isolla kädellä kansallisia lähialuevaroja. Kokonaissumman sanotaan ylittävän kolme miljoonaa euroa.
Rahat menivät harakoille
Puisto-ohjelmaa Petroskoissa vetänyt Metsähallituksen aluepäällikkö Jouko Högmander on pettynyt ohjelman toteutumiseen.
"Kalustosijoituksen" hän pelkää menevän pahimmassa tapauksessa harakoille.
Ohjelmakaudella hankitun kaluston nykyvaiheista Högmanderilla ei ole tietoa. Sopimusehtojen mukaan sen käytöstä vastaavat Karjalan tasavallan hallitus ja ohjelmassa mukana olleiden piirien ja Kostamuksen kaupungin johto.
"Ongelma on sama kaikissa Tacis-ohjelmissa. Kun projekti päättyy, päättyy myös valvonta, ja sen aikana hankitut tarvikkeet jäävät sikäläisen partnerin vastuulle. Tässä tapauksessa se on ensi kädessä tasavallan hallitus, joka oli hankkeen venäläinen vastaanottaja", Högmander sanoo.
Erikoistutkija Tapio Lindholm Suomen ympäristökeskuksesta ihmettelee, miksi kalustoa ylipäätään hankittiin, vaikka puistojen perustamisesta ei vielä tuolloin ollut mitään varmuutta.
Hankitut laitteet
jäävät ohjelmamaahan
Lindholm osallistui puisto-ohjelmaan ekologisena asiantuntijana.
"Paanajärven kansallispuiston osalta hankintojen tarkoitus on toteutunut. Kalusto on siellä hyvässä hoidossa ja käytössä. Muista ei ainakaan minulla ole mitään tietoa", hän sanoo.
Högmander perustelee hankintoja Taciksen yleisillä toimintaperiaatteilla.
"Kun Metsähallitus Consulting sai projektin toteutettavakseen, Bryssel määräsi yksityiskohtaisesti, mitä sen yhteydesssä tehdään. Myös kalustohankinnat oli budjetoitu hyvin tarkkaan. Meillä ei ollut siihen mitään sanomista", Högmander valittelee.
Tacis-käytännön mukaan hankitut laitteet jäävät yleensä ohjelmamaahan sikäläisen yhteistyökumppanin käyttöön.
Högmander myöntää menettelyn puutteet.
"Se on yksi Taciksen suurimmista epäkohdista. Vaikka luovutusehdoissa on määritelty hyvin tarkkaan, mihin tarkoitukseen kalusto on tarkoitettu, valvonta on mahdontonta. Voi käydä niinkin, että vastaanottavan laitoksen tai muun organisaation johtaja jää eläkkeelle, ja hänelle annetaan lahjaksi vaikkapa Tacis-varoin hankittu auto", hän toteaa.
Högmander sanoo kaluston olleen ensisijaisesti venäläisvalmisteista.
"Sitä perusteltiin huolto- ja varaosavarmuudella ja sillä että rahat menevät ainakin välillisesti paikkakunnan oman elinkeinotoiminnan tukemiseen."