Finanssialaa globaalimpaa elinkeinotoiminnan alaa on vaikea löytää. Itse asiassa pankki-, vakuutus- ja pääomamarkkinat ovat välttämättömyys globalisaation etenemiselle. Maailmantalous ei toimi ilman välittäjämekanismeja. Ne kanavoivat resursseja ylijäämäisiltä alijäämäisille, ottavat kantaakseen ja jakavat riskiä sekä huolehtivat pääomien allokaatiosta reaalitalouden tarpeisiin.
Globaalit finanssimarkkinat tarvitsevat lisääntyvästi kansainvälistä sääntely-yhteistyötä. Finanssikriisin myötä tarve on vain kasvanut ja jo nyt näemme, että kansainvälisten sääntelystandardien asema on vahvistunut. Näkyvin kansainvälinen aikaansaannos on Baselin pankkivalvontakomitean Basel III -paketin nimellä kulkeva esitys pankkien vakavaraisuuden parantamiseksi.
Baselin pankkivalvontayhteistyö on esimerkki toimivasta globaalista sääntelykehikosta. Yhteistyö on alkanut jo kauan ennen kriisiä ja sitä on tehty asiantuntijavoimin pitkäjänteisesti. Vaikkeivät esitykset vielä ole valmiita ja sitovan lainsäädännön luominen on kesken niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa, jo nyt finanssimarkkinoiden toimijat ovat valmistautuneet tuleviin sääntöihin vahvistamalla vakavaraisuuttaan ja kehittämällä riskienhallintaa ja maksuvalmiuttaan. Uudistusten yhteiskunnalliset tavoitteet on näin osittain saavutettu jo ennen sääntelyn voimaantuloa.
Mikä olisi esimerkki päinvastaisesta? Onko globaalia finanssimarkkinoiden sääntelyä, joka ei kehitä ja paranna, vaan toimii itse asiassa vastaan päättäjien määrittelemiä tavoitteita? Hyvä "huono" esimerkki on ajatus finanssimarkkinoiden transaktioverosta. Tällaisista transaktioveroista on keskusteltu jo 70-luvulta lähtien. Keskustelulle ei ole ollut Baselin komitean tyyppistä instituutiota, jossa globaalista verosta voitaisiin riittävän laajasti keskustella. Selvää on, ettei hankkeella saavuteta päättäjien toivomia tavoitteita, ellei asiasta saavuteta mahdollisimman laajaa globaalia yhteisymmärrystä.
Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso esitteli unionin finanssiveroajatuksia merkittävässä linjapuheessaan Strasbourgissa viime viikolla. Komission direktiiviehdotus finanssimarkkinoiden verosta tulee nähdä kansainvälisenä keskustelunavauksena. Komission on määrä esitellä direktiiviehdotus G20-maiden Cannesissa 3--4. marraskuuta pidettävässä kokouksessa. Vaikka G20 ei ole "koko maailma", kokouksessa käytävät keskustelut ovat osaltaan ratkaisevia veron vaikutusten suhteen.
Jos EU:n lisäksi muut G20-maat olisivat valmiit sitoutumaan samansisältöiseen veroon, tällaisen veron haitalliset vaikutukset osaksi neutralisoituisivat. Sitä vastoin, jos muu G20-maailma ei ole valmis yhteistyöhön EU:n kanssa ja EU ottaisi kyseisen veron käyttöön yksipuolisella ratkaisulla, tämä olisi koko unionin talouskehityksen ja kilpailukyvyn kannalta erittäin haitallista. Merkittäviä osia markkinoista saattaisi siirtyä muihin finanssikeskuksiin, joissa veroa ei ole käytössä ja joissa sääntely ja valvonta ovat heikompia kuin EU:ssa.
EU:n erillisratkaisun vaikutukset olisivat niin vakavia, ettei tällaiseen toimeen pidä missään nimessä ryhtyä. Tällä hetkellä on enemmän kuin todennäköistä, että muut G20-maat eivät ole halukkaita seuraamaan EU:n esimerkkiä. ECOFIN-ministereiden kokouksessa syyskuussa Puolan Wroclawissa vieraillut Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geithner ilmoitti, ettei maa aio ottaa veroa käyttöön. Samassa seurassa on Iso-Britannia, joka on ilmoittanut suostuvansa veroon vain, jos asiasta saadaan globaali yhteisymmärrys.
Merkittävää on, että myös Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg on julkisesti kertonut vastustavansa tämäntyyppistä veroa. EU:n erillisveroratkaisu johtaisi todennäköisesti merkittävien rahoitusmarkkinatoimijoiden toimipaikan siirtoon. Kansainvälisessä kilpailussa voittajia olisivat esimerkiksi New York ja Singapore.
Barroso piti puheessaan mahdollisena, että vero otettaisiin käyttöön vain euroalueella. Periaatteessa euroalueen jäsenvaltiot ja muut veroon myönteisesti suhtautuvat jäsenvaltiot voisivat käynnistää Lissabonin sopimuksen mukaisen tiiviimmän yhteistyön menettelyn. Sen on kuitenkin oltava yhdenmukainen EU:n kantavien periaatteiden kanssa. Yhteistyö ei saa haitata sisämarkkinoita, luoda esteitä tai aiheuttaa syrjintää jäsenvaltioiden välisessä kaupankäynnissä eikä vääristää niiden välistä kilpailua.
Vain euroalueella käyttöönotettavasta transaktioverosta syntyisi käytännössä useita häiriöitä sisämarkkinoiden toiminnalle. On selvää, että ammattimaiset finanssimarkkinoiden toimijat pyrkisivät sijoittautumaan niihin EU-maihin, joissa veroa ei ole käytössä. Kysymys lienee lähinnä markkinoiden keskittymisestä Lontoon Cityn ympärille. Pohjoismaissa euroalueen veron käyttöönotto Suomessa keskittäisi toimintoja Tukholmaan, joka nykyisellään on pohjoismaiden johtava finanssikeskus. Toisaalta euroalueen transaktiovero saattaisi myös kannustaa alueen maita ottamaan käyttöön keinoja, joilla verotulot turvattaisiin. Nämä keinot johtaisivat helposti ristiriitaan pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa.
On eri asia puhua Tobinin teoriasta poliittisella tasolla kuin viedä asia käytäntöön. Globaalit markkinat tarvitsevat globaaleja sääntelytoimia. Tällöin on tärkeää miettiä, onko aidosti olemassa globaali tahtotila sääntelyn luomiseksi. Kansantaloudelle kalliin ja markkinoiden toiminnan kannalta epäkelvollisen veron sijaan Eurooppa tarvitsee toimivia sisämarkkinoita, parempaa ja rajat ylittävää finanssivalvontaa ja uskottavat puitteet finanssikriisien hoitamiseen.
Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.