Euroopan unionin ääni on seuraavan kahden ja puolen vuoden ajan vahvasti iberialainen. Kolme näkyvimpiin kuuluvaa unionin edustajaa on nimittäin kotoisin muutaman sadan kilometrin säteeltä Euroopan lounaiskolkasta Iberian niemimaalta, Espanjasta tai Portugalista.
Kunhan EU:n parlamentti hyväksyy uuden komission kokoonpanon, komission puheenjohtajan tehtävän ottaa marraskuun alussa vastaan Portugalin nykyinen pääministeri José Manuel Durao Barroso. Viime kuussa kokoontunut EU:n huippukokous päätti myös, että Eurooppaneuvoston pääsihteerinä ja unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana jatkaa uuden viisivuotiskauden espanjalainen Javier Solana. Hänestä tulee virallisesti EU:n ulkoministeri, kunhan unionin perustuslaki astuu voimaan.
Tämän viikon tiistaina varmistui taas käytännössä se, että EU:n parlamentin puhemieheksi nousee espanjalainen sosialisti Josep Borrell. Hän hoitaa tehtävää seuraavat kaksi ja puoli vuotta.
Pohjois-Euroopan näkökulmasta katsottuna tilanne vaikuttaa erikoiselta. Jos vielä EU:n kiertävä puheenjohtajuus olisi seuraavan parin vuoden aikana osunut joko Espanjalle tai Portugalille, olisi Eurooppa-neuvoston eli EU:n huippukokoustenkin puheenjohtaja ollut iberialainen. Tätä ei nyt sentään tulla näkemään.
Silti olennaista on, miten valitut hoitavat tehtävänsä. Viisi vuotta EU:n ulkopoliittisena edustajana toiminutta Solanaa tuskin voi syyttää Espanjan edun ajamisesta. Durao Barroson ja Borrellin toimia ja tasapuolisuutta taas voidaan arvioida vasta tuonnempana. Asemansa perusteella heidän pitäisi ajatella samalla tavoin pohjoiseurooppalaisten kuin kotiseutujensakin ihmisten parasta. Euroopan unionissa he ovat myös "meidän miehiä".
Jotain voidaan kuitenkin ottaa opiksi maanosan pohjois- ja itäosissa. Borrellin valinta nimittäin mahdollistui siksi, että niin sanottu Välimeri-rintama piti yhtä parlamentin sosialistiryhmän äänestyksessä. Vaikka pysyviä pohjoiseurooppalaisia rintamia ei EU:n elimiin ole tarpeen luoda, aika ajoin sellaisten pystyttämiseen voi olla aihetta - vaikkapa jo sen vuoksi, ettei unioni sen pohjoisten maiden kansalaisten silmissä ala tuntua keski- ja eteläeurooppalaisten yhteisöltä ja siksi entistä etäisemmältä.
Toinen oppi unionin viime aikojen päättäjävalinnoista on se, että näkyviin tehtäviin pääsemiseksi EU:ssa ei edelleenkään riitä pelkkä sujuva englannin kielen taito. Unionissa vanhastaan vahvassa asemassa olevan ranskankin pitää olla hallinnassa.
paakirjoitus@kaleva.fi