Kirjoittaja toimi Suomen Akatemian pääjohtaja1996-2004 sekä muun muassa EURAB:n ja eräiden sen työryhmien jäsenenä tai puheenjohtajana sekä EuroHORCS:n (julkisten eurooppalaisten tutkimusrahoittajien puheenjohtajien organisaatio) puheenjohtajana.
uomen päätös vuonna 1996 sijoittaa runsaasti lisävoimavaroja muutamana seuraavana vuotena tutkimus- ja kehittämistyöhön oli odottamaton, ennakkoluuloton ja myönteisiin tuloksiin johtanut. Aikataulullisesti valtion panostus voidaan kytkeä pian alkaneeseen Suomen talouden hämmästyttävään elpymiseen. Syy-seuraussuhteiden, siis panostusten vaikuttavuuden selvitys noina vuosina vaatii vielä toki lisää analysointia. Esimerkiksi Dan Steinbock kirjoitti vast'ikään Talouselämässä, että takavuosina Nokian kilpailukyky samaistettiin väärin Suomen kilpailukyvyksi.
Eurooppalaisella tasolla oli useassa valtiossa aloitettu säästötoimet tieteen rahoituksessa 1990-luvun alkuvuosina. Suomen samanaikainen päinvastainen toiminta ja maamme menestys nostivat Suomen tiedepolitiikan kansainvälisen huomion kohteeksi, joka jatkuu. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ulkomaisten tiedepolitiikkaan liittyvien vierailujen määrä Suomeen on ollut jatkuvasti noin kymmenkertainen viime vuosina 1990-luvun alkupuoleen verrattuna. Myös muissa yhteyksissä Suomen tiede, teknologia ja näihin liittyvät poliittiset toimet ovat olleet näkyvästi ja myönteisesti esillä. Suomen kansainvälinen asema muuttui pienestä tiede- ja teknologiamaasta vähintäänkin keskisuureksi.
Nykyisen komission tiede- ja tutkimuskomissaari Philip Busquin lähti Euroopan tutkimus-ja kehittämistoiminnan (T&K) radikaaliin uudistamiseen heti toimikautensa alusta lähtien. Hänen pääosastonsa valmisteli yhdessä Euroopan tieteen, teollisuuden ja tiedepolitiikan järjestöjen kanssa ehdotukset, jotka hyväksyttiin Lissabonissa vuonna 2000 ja Barcelonassa vuonna 2002.
Ensimmäisessä huippukokouksessa asetettiin varsin kunnianhimoinen päämäärä: EU on maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva yhteiskunta vuoteen 2010 mennessä. Jälkimmäisessä tärkeimmäksi keinoksi päätettiin nostaa jäsenmaiden, mukaan luettuna uudet jäsenmaat, T&K-panostuksen taso kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta samoin vuoteen 2010 mennessä. Tällä hetkellä EU-maista vain Suomi ja Ruotsi ylittävät tämän rajan, joten haaste on vaativa. Erityisesti uusille jäsenmaille, mutta myös useille aikaisemmille aikataulu saattaa osoittautua liian kireäksi.
Ehkä siksi on julkisuudessa alkanut näkyä kantoja, että EU ei mitenkään saavuta päämääriään T&K-politiikassaan. Kuitenkin menestystä voidaan saavuttaa ja edistystä tapahtua ilman indikaattorilukujen tarkkaa saavuttamista.Jo nyt on tapahtunut suuri uudistuminen ja yhteen suuntautuminen jäsenvaltioiden T&K:n piirissä toimivien tutkijoiden ja tiedepoliittisten organisaatioiden ajattelussa ja toiminnassa. Ollaan yhtä mieltä, niin pitkälle kuin se Euroopassa on mahdollista siitä, että tutkijoiden ja tutkimusryhmien välistä kilpailua rahoituksesta on lisättävä tutkimuksen laatutason nostamiseksi. Samoin monitieteisen, rajat ylittävän yhteistyön lisääminen on välttämätöntä. Itse asiassa "eurooppalainen tutkimusalue" (ERA, European Research Area) on täten jo syntymässä. T&K-rahoittajat, Suomessa Suomen Akatemia ja Tekes, ovat konsortioissa rahoittamassa eurooppalaisia tutkimuskokonaisuuksia, joihin maamme tutkijat osallistuvat.Tällä hetkellä tutkijakoulutusta annetaan useilla aloilla valtioiden rajat ylittävissä verkostoissa. Myös pohjoismainen tieteellinen ja teknologiaa kehittävä yhteistyö on dynaamisessa vaiheessa ja hakee uusia muotoja.
EU-tutkimuksenJo nykyisellä Alankomaiden puheenjohtajakaudella odotetaan päätöstä Euroopan tutkimusneuvoston (European Research Council) perustamisesta. Tämä elin keskittyisi eurooppalaisen perustutkimuksen (investigator-initiated research) tukemiseen rahoituksella, joka ei vaaranna soveltavan teknologisen tutkimuksen voimavaroja. Tutkimushankkeiden arviointi tapahtuisi kansainvälisen vertaisarvioinnin kautta tavalla, jonka tiedemaailma voi hyväksyä.
Toinen tärkeä seitsemännen puiteohjelman tavoite tullee olemaan toimet, joilla vähennetään eurooppalaisen T&K-järjestelmän pirstaleisuudesta aiheutuvaa tehottomuutta ja jälkeenjääneisyyttä. Kukaan ei tiedä tarkkaa lukua, mutta voidaan arvioida nykyunionissa olevan yli satatuhatta tieteellistä laboratoriota, yritysten tutkimuslaboratoriot tämän päälle. Euroopalle sopivaa lukua ei kukaan tosin myöskään pysty arvioimaan. Selvää kuitenkin on, että jo aikaisemmin unionin käyttämät keinot yhteistyön lisäämiseen ja koko T&K-ja innovaatiojärjestelmän infrastruktuurin kehittämiseen tulevat olemaan voimallisia. Eurooppalaisten tulee pystyä yhteistyöhön kilpailun vallitessa.
Edelliseen liittyy läheisesti eurooppalaisten huippututkimuskeskusten luominen. Euroopan yksittäiset valtiot eivät juuri pystyneet luomaan globaalisti poikkeuksellisen merkittäviä tutkimuskeskuksia. CERN on maailman johtava alallaan, mutta eurooppalaisten lisäksi myös muiden omistama ja rahoittama. Euroopan kestävä kehitys ja sen panostus maailman talouden, yhteiskuntien ja kulttuurien kehitykseen tulee olemaan vahvasti riippuvainen sen kyvystä tuottaa huippututkimuskeskuksia. Tähän odotetaan seitsemännen puiteohjelman myös panostavan. Tämä olisi uusi avaus EU:n tiedepolitiikassa...
Uusi tiede- ja tutkimuskomissaari saa haastavan, mutta samalla jo täyttä vauhtia tulevaisuutta etsivän tehtäväkentän. Euroopan ja Suomen kehitykselle kyseessä on ratkaiseva paikka. Tohtori Olli Rehn olisi tehtävään erittäin hyvin sopiva henkilö.