Kolumni

EU:lla on pari vinkkiä kansleri Merkelin linjasta

Saksan kristillisdemokraattinen kansleriehdokas Angela Merkel näyttäisi purjehtivan kohti parin viikon päästä pidettävien ennenaikaisten parlamenttivaalien

Saksan kristillisdemokraattinen kansleriehdokas Angela Merkel näyttäisi purjehtivan kohti parin viikon päästä pidettävien ennenaikaisten parlamenttivaalien voittoa. Istuva kansleri Gerhard Schröder kiihdyttää kuitenkin selkä seinää vasten kampanjaansa. Kilpailijoiden kenties ratkaiseva tv-kohtaaminen on vielä näkemättä.

Siltä varalta, että kristillisdemokraatit voittavat liittolaisineen vaalit ja muodostavat hallituksen ilman sosiaalidemokraatteja, lienee syytä kysyä, mitä tiedämme Merkelin linjauksista Euroopan unionin kannalta. Emme kovin paljon.

EU:n perustuslaista Saksan kanta on lyöty lukkoon. Schröder hyväksytti perussopimuksen liittopäivillä.

Kansleri Merkelin politiikka tullaan testaamaan ennen muuta EU:n seuraavissa budjettiratkaisuissa sekä suhtautumisessa Turkin jäsenyysneuvotteluihin.

EU:n ensi vuosikymmenelle ulottuva budjettiraami asettaa seuraavan liittokanslerin sekä sisäpoliittisesti että unionikumppaneiden taholta tiukoille. Tulevissa neuvotteluissa nähdään konkreettisesti, mitä Saksa haluaa vastedes unionin kassaan maksaa ja kenelle.

Berliini on jo yrittänyt tinkiä korkeasta maksuosuudestaan. Entinen DDR on tullut sille hirvittävän kalliiksi. EU:n edellisen laajenemiskierroksen hintalappu on vielä näkemättä. Itäisissä naapureissa odotetaan tukia. Ja samaan aikaan Saksan oma julkinen talous on pahemmassa pulassa kuin vuosikymmeniin.

Saksalaiset ovat lisäksi totutelleet ajatukseen, että "sotakorvaukset on maksettu" ja että kansakunnalla on jo oikeus kansalliseen itsekkyyteen, kuten tutkija Peter Ekholm sanoo.

Angela Merkelin johtajuus ja arvovalta joutuvatkin kovaan testiin.

Turkin EU-jäsenyydestä hän on jo sanansa sanonut vastoin EU:n aiemmin hyväksymää linjaa. Turkin kanssa voidaan kyllä neuvotella, mutta päämäärä olkoon "etuoikeutettu kumppanuus", ei täysjäsenyys. Merkel ei halunne kuitenkaan suoraan jäädyttää Turkki-neuvotteluita.

Ulkopolitiikassa Merkel näyttää olevan selvästi Schröderiä Amerikka-suuntautuneempi. Hän tuki aluksi Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin, mutta joutui sitten hieman peruuttelemaan. Transatlanttisten suhteiden kunnianpalautus kuuluu epäilemättä hänen ohjelmaansa.

Siitä ei ole tietoa, miten pyhää aluetta on Angela Merkelin Nato-uskollisuus ja miten hän siis suhtautuu EU:n turvallisuuspoliittiseen puuhasteluun turvatakuineen.

Mitä Saksan ja Venäjän suhteisiin tulee, Merkelillä ei ole mitään syytä antaa niiden väljähtyä. Mutta hänellä saattaa olla ainakin DDR-taustansa vuoksi erilainen näkökulma Venäjään kuin Schröderillä.

Entisen itäblokin maille hän lienee arvoitus, oikeistolainen sellainen, siitä huolimatta että hän varmaankin ymmärtää noiden maiden rajun poliittisen ja taloudellisen muutosprosessin luonnetta.

On kutkuttavaa kuvitella, millainen kolmiodraama EU:hun on mahdollisesti kehkeytymässä.

Kansallisia etujaan voimallisesti ajavat Saksa, Ranska ja Britannia haluavat esiintyä globaaleina vaikuttajina, mutta ne tarvitsevat EU:ta ämyrikseen. Niiden intressit voivat törmäillä huomenna entistä kuuluvammin.

Berliinin ja Pariisin akselin toimivuus herättää kysymyksiä, sillä valta saattaa Saksan lisäksi vaihtua Ranskassa 2007. Spekulointi on tietysti vähän ennenaikaista, mutta Ranskan tuleva presidentti voi hyvinkin olla railakas oikeistopoliitikko Nicholas Sarkozy.

Merkelin Saksa korostaa tietysti sijaintiaan keskellä Eurooppaa. Ranska puolestaan haluaa olla Euroopan keskiö. Ja Tony Blair seuraajineen pyrkii toppuuttelemaan mannereurooppalaista integraatiota saareltaan käsin.