Enää puoli vuotta aikaa niin on Suomen vuoro toimia EU:n puheenjohtajamaana. Samanlaista suurta ennakkohohtoa ei tapaukseen liity kuin mitä oli ensimmäisessä puheenjohtajuudessa vuonna 1999. Uutuudenviehätys on kadonnut. Unionikin sen jälkeen laajentunut. Tämä ei ainakaan ei helpota puheenjohtajuutta.
Pelkästään sen vuoksi ei kannata leijua, että pääsee vuorollaan puoleksi vuodeksi heiluttamaan EU:n puheenjohtajan nuijaa. Tärkeämpää on onnistua laatimaan suhteellisen realistinen tavoiteohjelma ja ennen kaikkea se, että saataisiin aikaan unionin työtä ja kehitystä edesauttavia päätöksiä.
Puheenjohtajamaa ei voi yksin vaikuttaa unionin politiikkaan. Tehtävä on myös ristiriitainen. Pitää osata taitavasti tasapainoilla puolueettomuuden, poliittisen johtajuuden sekä myös kansallisten etujen valvomisen välimaastossa.
Puheenjohtajamaa pääsee kyllä edustamaan unionia muihin maihin ja järjestöihin. Ensi vuoden alkupuoliskolla EU:lla on Itävallan kasvot ja ääni. Heinäkuun alusta vuoden 2006 loppuun ne ovat Suomen.
Molempien puheenjohtajuutta helpotti ratkaisevasti se, että brittien kaudella saatiin aikaan budjettisopu. Jos EU:n rahoituskehyksiä vuosille 2007-13 ei olisi pysytty äskettäisessä Brysselin huippukokouksessa ratkaisemaan, tämä kysymys olisi hallinnut koko Itävallan kautta. Pahimmillaan se olisi saattanut siirtyä jopa Suomen kaudelle.
Nyt Itävallan pitäisi heti alkajaisiksi päästä rahoituskehyksestä sopuun myös Euroopan parlamentin kanssa. Vaikka parlamentti on vaatinut huomattavasti suurempaa budjettia, sovun uskotaan löytyvän. Tämän jälkeenkin Itävallalle ja vielä Suomellekin jää viimeistelytöitä.
EU:n nykykäytännön mukaisesti Itävalta ja Suomi ovat yhdessä laatineet puheenjohtajuuskauden ohjelman koko ensi vuodelle. Aiemmin jokainen laati ohjelman omaksi puolivuotiskaudekseen. Vuosiohjelmat ovat paljon mielekkäämpi. Niillä päästään hieman pitkäjänteisempään työskentelyyn.
Tämän lisäksi puheenjohtajalla on mahdollisuus omiin painopisteisiinsä. Suomen listalla ovat pohjoinen ulottuvuus, Venäjä-suhteet, siviilikriisinhallinta, kilpailukyky sekä oikeus- ja sisäasiat. Lista täsmentyy keväällä.
Itävallalla on haluja saada oma puumerkkinsä EU:n palveludirektiiviin. Maan talous- ja työministeri on jopa paukauttanut ilmoille, että Itävalta haluaisi puheenjohtajakaudellaan kirjoittaa palveludirektiivin uusiksi.
Mitä sen jälkeen seuraisi, olisi oma lukunsa. Hyvin todennäköisesti soppa olisi entistä sekaisempaa, kun on Suomen vuoro astua veturin rooliin.
Yhtä isoa pattia kumpikaan ensi vuoden puheenjohtajamaista ei pysty puhkaisemaan. EU:n perustuslakisopimus makaa suurella todennäköisyydellä jäissä vuoteen 2007. Ensin pitää käydä Ranskan presidentinvaalit ja Hollannin parlamenttivaalit.
Vasta niiden jälkeen unionissa päästään kunnolla edes miettimään, mitä perustuslaille tehdään. Ranskan ja Hollannin kielteisten kansanäänestysten jälkeen perustuslakiin päätettiin palata Itävallan huippukokouksessa ensi kesäkuussa.
Tuolle keskustelulle ei kannata kasata liian suurta odotusarvoa. Sen jälkeen tiedetään vasta sekin, mitä Suomi voisi tehdä tai mitä sen pitäisi tehdä. Tuskin paljon mitään. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että perustuslain kohtalo siirtyy Saksan puheenjohtajuuskaudelle.
Saksahan ottaa EU:n vetovastuun Suomelta. Uusi liittokansleri Angela Merkel, joka budjettisovun hieronnassa osoitti muille EU-johtajille sovittelutaitonsa, on jo ilmoittanut ottavansa perustuslain tavoitteeksi Saksan johdolla.
Se, mitä suomalaisten kannattaisi ajoissa tehdä, on tiivistää yhteistyötä Saksan kanssa. Suomen poliittisen johdon olisi syytä kohdistaa tarkempi katse Berliiniin ja luoda tiiviit yhteistyösuhteet myös Merkelin kanssa. Tätä kautta Suomelle voisi avautua lisämahdollisuutta toimia sillanrakentajana perustuslainkin etenemisessä.
Turkin jäsenyysneuvottelut alkanevat toden teolla vasta Suomen johdolla. Neuvottelut avattiin virallisesti viime lokakuussa. Varsinaista neuvotteluosuutta ei kuitenkaan ole vielä aloitettu. Itävallan kaudella jatkuu vielä selvitystyö.
Muistissa on vielä se, miten Itävalta loppuun asti löi kapuloita rattaisiin Turkin mukaantulolle. Sittemmin Itävallasta on kuulunut sellaistakin, että unionin pitäisi harkita vielä uudestaan Turkkia koskevaa päästöstään. Se vielä puuttuisi.
Yhtä aikaa EU:hun liittyneet Suomi ja Itävalta on monessa samanlaisia maita. Tämä ei takaa, että puheenjohtajuuden viestikapula siirtyy asioiden osalta sujuvasti.
Tilannetta saattaa sekoittaa sekin, että Itävallassa pidetään parlamenttivaalit ensi vuoden marraskuussa. Maan poliittisen johdon pitäisi pitkin vuotta ajaa myös omia asemiaan vaaleja varten.
Itävallan hallitukselle tuottaa päänvaivaa oikeistopopulismi eli ns. haiderismi. Se on nostanut taas päätään ja hengittää peikkona hallituksen niskassa. EU:ssa haiderismi muistetaan tapauksena, joka johti Itävallan laittamiseen joksikin aikaa boikottiinkin unionityöstä.
Jos Itävallan sisäpolitiikka menee kovin sekaisin vaalien alla, EU:n johtaminen kärsii tästä. Valintatilanteessahan poliitikot katsovat mieluusti sitä, mikä on omaa napaa lähempänä. Itävallan johtajilla se luonnollisesti olisi asema kotimaassa, ei puolivuotinen pesti EU:n keulassa.
Eikä tilanne Suomessa, jossa on eduskuntavaalit maaliskuussa 207, ole sen kummempi.