Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen lietsoi äskettäin massaliikettä suomalaisen metsäteollisuuden pelastamiseksi. Samalla yhtiö ilmoitti uusista jätti-irtisanomisista, joista vajaat 1 000 osuu Suomeen. Tavoitteena on 250 miljoonan euron vuotuinen kustannussäästö.
Maanantaiaamuna yhtiö kertoi uudesta investoinnistaan. Stora Enso ilmoitti ostaneensa chileläisen Arauco-metsäteollisuusjätin kanssa 130 000 hehtaarin maata ja puuviljelmiä. Hankinnan arvo on lähes sama kuin yhtiön vuotuinen säästötavoite, noin 250 miljoonaa euroa.
Sanomattakin on selvää, ettei tuo hankinta osu Suomeen. Kohde on Uruguay. Maasta on tullut metsäteollisuuden uusi eldorado, jossa eukalyptuspuut kasvavat kohisten ja kymmeniä metrejä korkeammiksi kuin Suomen kuuset ja männyt.
Vaikka jatkoa ei vielä kerrottu, se on selvä: tuonnempana kerrotaan uuden, jättimäisen sellutehtaan rakentamisesta samalle alueelle,
Maanantain uutinen ei ole viimeinen eikä toiseksi viimeinenkään naula suomalaisen metsäteollisuuden arkkuun, mutta uusi merkki siitä, mihin kehitys kulkee. Jos mitään ei tehdä, Suomen perinteinen tukijalka uhkaa lahota. Siinä mielessä Karvisen isänmaallinen parahdus tuli aiheesta.
Suomen vahvuutena on ollut metsäalan vahva osaaminen. Siitä ei kuitenkaan ole iloa, jos sen hedelmät yhä laajemmin korjataan toisella puolella maapalloa. Julkinen valta ei voi mahtikäskyllään eikä enää devalvaatiollakaan kohentaa Suomen metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä. Kestävin apu tulee siitä, jos suomalaisen puun käyttömuotoja ja jalostusta saadaan monipuolistettua. Sitä työtä poliitikotkin voivat muun muassa tutkimusta tukemalla edistää.