Uusi kansanäänestys Nizzan sopimuksesta johti kyllä-äänten selvään voittoon Irlannissa. EU:ssa kävi helpotuksen huokaus. EU voi nyt noudattaa itälaajenemiselle laadittua aikataulua.
Irlannissa runsaan vuoden sisällä käyty toinen kansanäänestys EU:n Nizzan sopimuksesta tuotti uudenlaisen enemmistön. Kyllä-ääniä oli tuntuvasti kielteisiä enemmän, 63 prosenttia. Myönteisen tuloksen puolesta vahvasti kampanjoineella ja sisäpoliittisista syistä suosiotaan menettäneellä pääministeri Bertie Ahernilla oli aihetta kiittää kansalaisia.
Myös EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi säteili tyytyväisyyttä sunnuntaina. Hän muistutti laajentumisen merkitsevän Euroopan traagisen ajanjakson päättymistä. Oikeudenmukaista onkin, että puoleksi vuosisadaksi kommunistiseen leiriin alistetut kansat voivat taas palata yhteiseen eurooppalaiseen perheeseen.
Muutenkin tunnelma unionin päämajassa Brysselissä oli huojentunut ja riemukaskin, kun irlantilaisten kanta alkoi varmistua. Laajentumisen eteen tehdyn työn oli pelätty menevän hukkaan. Monet myös kammoksuivat hämmennystä, johon kielteinen tulos olisi johtanut.
Äänestäjät lähtivät Irlannissa hieman viime vuoden kesällä järjestettyä ensimmäistä yritystä aktiivisemmin liikkeelle. Hyvänä ei noin 50 prosentin osanottoa voi kuitenkaan pitää. Silti maassa ymmärrettiin nyt edelliskertaa paremmin, mihin perimmältään otettiin kantaa. Kaikille oli selvää, että Nizzan sopimus määrittää EU:n vallanjaon laajenemisen jälkeen. Siksi vain sen hyväksyminen mahdollistaa kymmenen ehdokasmaan mukaantulon unioniin 2004. Irlanti on EU:n nykyisistä 15 jäsenmaasta ainoa, missä sopimuksen hyväksymisestä vaadittiin kansanäänestys.
Äänestäjien mielialat olivat enimmäkseen sovinnollisia. Monet korostivat, että myös Itä-Euroopan kansoille on annettava mahdollisuus hyötyä Euroopan yhdentymisestä. Se olikin irlantilaisilta kohtuullista, onhan vuonna 1973 Euroopan unioniin liittynyt Irlanti saanut unionista taloudellisia etuja suhteellisesti enemmän kuin yksikään toinen jäsenvaltio.
Sopimusta vastustaneet, lähinnä vihreät ja Sinn Fein-puolue, lietsoivat loppuun saakka pelkoja ulkomaalaisten määrän lisääntymisestä, maanviljelijöiden mahdollisuuksien romahduksesta ja sotilaallisen liittoutumattomuuden menetyksestä. Viimemainittu argumentti näkyi myös kyllä-puolen perusteissa. Turvallisuuspolitiikkaan liittyvät ratkaisut edellyttävät Nizzan sopimuksen mukaan yksimielisyyttä.
Juuri millään taholla Ranskassa Nizzan huippukokouksessa joulukuussa 2000 solmittu sopimus ei saa kiitosta, mutta sen merkitys itälaajenemisen mahdollistajana on kiistaton. Sopimus on monilta osin vaikeasti tulkittava möhkäle. Sen sanonnoista paistavat läpi lukemattomat viime hetken neuvottelut, joissa vastakkaisia näkemyksiä sullottiin yhteiseen muottiin.
Monet EU-asiantuntijat arvioivatkin, että Nizzan sopimus jää lyhytaikaiseksi. Mikäli EU:n tulevaisuutta miettivä konventti saa aikaan jäsenmaille kelpaavan ehdotuksen unionin perustuslaiksi, se korvaa Nizzan sopimuksen määritelmät hallintoelimistä ja vallanjaosta.
Monet muistuttivatkin heti Irlannin tuloksen selvittyä, että laajenemisen toteuttaminen on vielä pahasti kesken. Liittymissopimukset vaativat jäsenmaiden hyväksynnän. Monessa maassa käydään tiukkaa vääntöä maatalouden tuista, työvoiman liikkuvuudelle asetetuista siirtymäajoista, rakennerahastojen aseman muuttumisesta ja tietysti myös hupenevasta vaikutusvallasta unionissa.