Kolumni

EU voi hallita muuttoliikettä vain laillisilla väylillä

Euroopan unioni on vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen vastannut Välimeren yli tulevaan muuttoliikkeeseen tiivistämällä ulkorajojaan.

Anna-Kaisa Hiltunen.
-
Kuva: Vincent Capman

Euroopan unioni on vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen vastannut Välimeren yli tulevaan muuttoliikkeeseen tiivistämällä ulkorajojaan. Turkille on maksettu siitä, että papereitta Kreikkaan tulleita voidaan palauttaa Turkkiin. Libyassa EU on kouluttanut rannikkovartijoita ottamaan kiinni ja palauttamaan siirtolaisia kuljettavia aluksia, Marokkoa on tuettu siirtolaisten palauttamiseksi lähtömaihin, ja rajavalvontayhteistyötä on tehty aina Nigerissä saakka. Yhteiselle rajavalvontavirastolleen Frontexille EU on antanut huomattavasti lisää valtuuksia.

Lisäksi EU on yrittänyt kitkeä muuttoliikkeen niin sanottuja juurisyitä perustamalla Afrikan maille lähes viiden miljardin euron rahaston. Merkittävä osa rahasta on ohjattu rajakontrollin vahvistamiseen Afrikan maissa. Rahoilla tuetaan myös työllisyyttä tukevia ja köyhyyttä vähentäviä hankkeita. Ajatuksena on, että muuttoliikkeen syyt voitaisiin poistaa ja muuttoliikettä voitaisiin siten ”ehkäistä”.

Taina Tervonen.
Taina Tervonen.
Kuva: Vincent Capman

Tulijoita on silti edelleen. Euroopan unionin eteläisillä ulkorajoilla on kuluvana vuonna rekisteröity noin 108 000 paperittomien rajanylitystä. Eniten tulijoita on ollut itäisen Välimeren reitillä kohti Kreikkaa: lähes 63 000 eli noin kolmannes enemmän kuin viime vuonna. Heistä joka kolmas oli afganistanilainen ja joka neljäs syyrialainen. Keskisen Välimeren reitillä Libyasta kohti Italiaa ja läntisellä reitillä Marokosta kohti Espanjaa liikkuu paljon afrikkalaisia. Näitä reittejä pitkin on tänä vuonna tullut Eurooppaan noin 33 000 ihmistä.

Välimeren yli tulevista paperittomista siirtolaisista puhutaan ”sekoittuneina muuttovirtoina”. Samassa kumiveneessä voi keikkua esimerkiksi Syyrian sotaa pakeneva perhe, vuosikausia pakolaisena Tšadissa elänyt sudanilaismies ja Nigeriasta prostituutioverkostojen kautta lähetetty nuori nainen sekä Ranskaan töihin suuntaava kolmekymppinen perheenisä Senegalista.

Osa tulijoista hakee ja todennäköisesti tarvitsee kansainvälistä suojelua, osa ei. Euroopan näkökulmasta heille on yhteistä se, että he liikkuvat säänneltyjen reittien ohi. Heitä pidetään luvattomina tulijoina.

Kalliista matkoista salakuljettajien kyydissä hyötyvät ennen kaikkea rikollisverkostot ja rajavalvonnan välineitä kehittelevät aseteollisuuden yritykset. Muuttajilla itsellään on moninaisia henkilökohtaisia syitä lähtemiselleen. Jokainen heistä on kuitenkin ajatellut, että vaarallinenkin matka on yrittämisen arvoinen. Lailliset väylät Eurooppaan ovat olemattomat. Se, mihin kategorioihin EU jäsenmaineen yrittää tulijoita mahduttaa, ei ole heille olennaista.

Koska muuttamiselle on niin monia syitä, niiden poistaminen politiikan keinoin lienee mahdotonta – saati rajojen sulkeminen. Siksi EU:n ja sen jäsenmaiden näkökulmasta olisi hedelmällisempää pohtia, miten muuttoliikettä voitaisiin hallita nykyistä paremmin.

Yksi vaihtoehto olisi kiertomuuton tukeminen. Esimerkiksi Afrikan maista tuleville siirtolaisille voitaisiin sallia pääsy töihin tai opiskelemaan Euroopan unionin alueelle määräajaksi, jonka jälkeen heidän tulisi palata kotimaahansa. Paluusta kuitenkin tehtäisiin nykyistä helpompaa esimerkiksi viisumisääntöjä höllentämällä. Tutkimukset osoittavat, että kiertomuutto voisi vähentää luvatonta jäämistä unionin alueelle kerran saadun viisumin tai oleskeluluvan päättymisen jälkeen. Nyt Euroopassa arvellaan olevan 3,9–4,8 miljoonaa paperitonta.

Anna-Kaisa Hiltunen.
Anna-Kaisa Hiltunen.

Toiseksi jäsenmaiden kannattaisi harkita viisumien ja työlupien myöntämisen helpottamista ylipäänsä. Nyt viisumien ehdot ovat monessa maassa niin kovat, että vain kaikkein varakkaimmilla on niihin mahdollisuus. Tekaistun viisumin voi kuitenkin ostaa pimeiltä markkinoilta.

Töitä Euroopassa joka tapauksessa on. Euroopassa asuvat siirtolaiset lähettivät vuonna 2018 kotimaihinsa yhteensä 35,6 miljardia euroa, eli reippaasti enemmän kuin EU:n kehitysrahasto on budjetoinut kuudelle vuodelle (30,5 miljardia vuosille 2014–2020). Töitä on myös paperittomille, jotka ovat työmarkkinoilla helposti hyväksi käytettävää työvoimaa. Esimerkiksi Ranskassa hotelli- ja ravintola-ala sekä rakennusteollisuus käyttävät alihankintaketjujen ja vuokratyön välityksellä paperittomia työntekijöitä. Sama koskee Espanjan ja Italian maataloutta.

Myöskään turvapaikan hakemisen EU:n jäsenmaista ei pitäisi edellyttää salakuljettajiin turvautumista. Turvapaikan hakemista voitaisiin helpottaa esimerkiksi myöntämällä konfliktialueilta tuleville humanitaarisia viisumeita ja laajentamalla kiintiöpakolaisjärjestelmää. EU-maat ovat vastaanottaneet kahden viime vuoden aikana noin 32 000 kiintiöpakolaista. Se on noin prosentin kymmenys kaikista maailman 26 miljoonasta rekisteröidystä pakolaisesta.

Tällaisilla keinoilla voitaisiin lisätä niiden turvallisuutta, jotka pyrkivät Eurooppaan työn vuoksi tai hakeakseen suojelua. Näin voitaisiin myös lisätä Euroopassa tunnetta siitä, että muuttoliike ei ole hallitsematon uhka.

Taina Tervonen ja Anna-Kaisa Hiltunen ovat muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksiin perehtyneitä toimittajia ja tietokirjailijoita. Hiltunen työskentelee ulkoministeriössä vierailevana asiantuntijana.