EU-johtajat varoivat kiristämästä unionin Venäjä-suhdetta liian tiukalle. Linja on järkevä. Samalle he heittivät pallon Kremlille, joka sai näin kunniallisen paluutien sivistyneisiin toimintatapoihin.
Georgian kriisiä käsitellyt EU-johtajien hätäkokous olisi voinut päättyä huonomminkin. Etukäteen epäiltiin muun muassa unionin rivien pitävyyttä, nostihan kriisi jo alkuvaiheessa pintaan jäsenmaiden linjaerot suhteessa Venäjään. Nuo näkemyserot ovat olemassa vielä kokouksen jälkeenkin.
Silti Brysselissä koolla olleet johtajat selvästi tajusivat, että juuri nyt yhtenäisyyden näyttö ulospäin on ensiarvoisen tärkeää. Se näkyi kokouksen päätöslauselman laadinnassa, joka sujui lähes ongelmitta. Yhtenäisen linjan pito on mainio saavutus 27 maan yhteisöltä, jonka jäsenet poik-keavat toisistaan kooltaan, maantieteeltään ja historiallisilta kokemuksiltaan.
Suomalaisittain taas hyvänä osoituksena käytännön luovuudesta voi pitää sitä, että presidentin, pääministerin ja ulkoministerin paikanvaihtelu kokoussalissa onnistui kohtuullisen hyvin.
Kun taustalla on konflikti, jossa suuri Euroopan maa Venäjä hyökkää pieneen eurooppalaiseen maahan Georgiaan ja jatkaa sen miehitystä edelleen, ei unionin tekemiä päätöksiä voi pitää erityisen järeinä. EU kyllä jäädyttää neuvottelut kumppanuussopimuksesta siihen asti kunnes Venäjä vetää joukkonsa kriisiä edeltäviin asemiin, mutta varsinaisia sanktioita ei tule. Georgiaa puolestaan tuetaan humanitaarisella ja jälleenrakennusavulla sekä vahvemmalla läsnäololla. Toimenpiteiden välitön teho Moskovan näkökulmasta lienee sama kuin jos ärisevää karhua isketään ilmapallolla.
Nyt tehtyä linjausta pitää kuitenkin verrata muihin vaihtoehtoihin. Olisivatko EU tai Georgiakaan pitkän päälle voittaneet taloudellisten tai muiden pakotteiden asettamisesta tai koituisiko niistä Venäjälle sellaista haittaa, joka olisi saanut sen arvioimaan politiikkaansa uudelleen. Vastaus kumpaankin kysymykseen on ei. Taloussuhteiden jäädytys olisi todennäköisesti iskenyt pahemmin EU:hun kuin Venäjään, eikä suurvalta-aseman palautusta havitteleva maa ainakaan ulkopuolisen painostuksen alla ryhdy pahoittelemaan toimintaansa, niin brutaalisti kuin Venäjä rikkoikin kansainvälisen yhteisön pelisääntöjä.
Jyrkempää linjausta ei olisi voinut perustella silläkään, että Kreml paremmin ymmärtäisi EU:n tiukan kannan toimiinsa Georgiassa. Kyllä unionin kanta Venäjän menettelyyn tuli selväksi heti kriisin alettua. Siitä linjasta täytyy nyt pitää kiinni.
On myös yksioikoista ajatella, että Venäjä olisi kriisin voittaja tyrmäyksellä. Ei se ole. Maan johto on epäilemättä yhä vahvistanut asemaansa kansalaistensa silmissä, mutta ulkoapäin katsoen Venäjä on saanut maineeseensa vaikeasti oikaistavan kolhun. Tämä on jo näkynyt ulkomaailman kasvavana epäluottamuksena Kremlin politiikkaa ja maan taloutta kohtaan.
Merkillepantavaa olikin, että niin pääministeri Vladimir Putinin tainnutetun tiikerin ääreltä antama kommentti Venäjän EU-suhteista kuin maan ulkoministeriön ensiarviot huippukokouksen päätöksistä olivat jokseenkin sovinnollisia. Maa haluaa nyt valaa öljyä laineille.
Seuraava tärkeä kosketus EU:n ja Venäjän välillä on ensi maanantaina Moskovassa, jossa unionia edustavat puheenjohtajamaan Ranskan presidentti ja komission johto. Tapaamisen tulokset kertovat paljon siitä, miten unionin ja Venäjän suhteiden tulevaisuuden voi olettaa kehittyvän.