EU:n huippukokous näytti löytäneen pitkään kateissa olleen halun päästä asioissa eteenpäin.
On mahdoton tietää, missä hengessä perjantaina päättynyt Euroopan unionin huippukokous olisi pidetty ilman Madridin tuhoisaa terrori-iskua. Se heijastui nyt sekä asialistaan että myös ilmapiiriin: jokainen osanottaja tiesi, että sama voi toistua periaatteessa missä tahansa milloin tahansa.
On vanha totuus, että yhteinen vihollinen yhdistää. Terrorismin vaarat on toki tiedetty, mutta tarvittiin silti karmea veriteko keskellä eurooppalaista pääkaupunkia, jotta asiaan havahduttaisiin kunnolla.
Samalla Espanjan tapahtumat saattoivat vaikuttaa toisellakin tavalla. Hallituksen vaihtuminen toi Espanjalle luontevan tilaisuuden muuttaa linjaansa, joka oli yhtenä tekijänä ollut estämässä EU:n perustuslakiluonnoksen hyväksymistä joulukuussa.
Irlanti on unionin puheenjohtajana tehnyt taustalla taitavaa työtä. Espanja ja myös Puola ovat valmiita joustamaan, ja äkkiä jo henkitoreiseksi luultu unionin perustuslaki onkin jälleen hengissä. Nyt tähdätään sen hyväksymiseen kesäkuun huippukokouksessa. Tätä ei sanottaisi ääneen, ellei onnistuminen näyttäisi todennäköiseltä.
Tällä aikataululla unioni saisi rivinsä järjestykseen jo pian vappuna tapahtuvan itälaajenemisen jälkeen. Nyt kyse on kevään ajan siitä, ovatko EU-johtajat oikeasti sitoutuneet uuteen aikatauluun ja pääseekö yhteinen etu ohittamaan kapeat kansalliset intressit.
Juuri nyt tilanne näyttää tässä suhteessa hyvältä. Surullista vain on, että tarvittiin Madridin kaltainen katastrofi muistuttamaan eurooppalaisia siitä, että kaikki todellakin olemme samassa veneessä. Toki taustalla on muitakin kehityskulkuja kuten se, että Britannia on selvästi lähentynyt Saksaa ja Ranskaa.
Terrorismin vastaisesta taistelusta EU-johtajat hyväksyivät pikavauhtia laaditun julkilausuman. Se on pitkälti kokoelma asioita, joista on jo ollut aiemmin puhetta, mutta joiden toteuttamista nyt joudutetaan. Uusina asioina ohjelmassa on muun muassa tietoliikennetietojen säilyttäminen - kuinka pitkään, se on vielä auki, mutta se pitäisi sopia vuoden kuluessa. Tämä saattaa asettaa paineita myös Suomen tietosuojalakia kohtaan, mutta poikkeuksia EU:n linjasta tuskin katsottaisiin tässä asiassa hyvällä.
Unionin suunnitelmat eivät saa merkitä sitä, että yksilönvapauksia rajoitettaisiin. Yhdysvalloissa on menty paljon pidemmälle, jopa huolestuttavan pitkälle, terrorismin vastaisen taistelun varjolla. Eurooppa on toimittava eri tavalla. On ilmeistä ja toivottavaa, että EU:n poliisi- ja turvallisuusyhteistyö hitsautuu vähitellen yhteen juuri terrorismin vuoksi.
Poliittisesti painavinta antia Brysselistä oli perustuslakiluonnoksesta poimittu solidaarisuuslauseke, johon sitouduttiin nyt yhteisesti. Siinä kaikki maat lupautuvat kaikin keinoin, myös sotilaallisesti, auttamaan terrorismin kohteeksi joutunutta maata. Esimerkiksi Espanja tai Unkari voisi siis pyytää suomalaisjoukkoja maahan terrori-iskun vuoksi. Suomi tosin voisi itse valita apunsa muodot. Suomi voisi itsekin sekä pyytää että saada apua.
Suomen rauhanturvalaki elää vielä lintukotoaikaa. Ensialkuun on tarpeen muuttaa lakia muotoon, joka tekee mahdolliseksi Suomen osallistumisen EU:n keskinäiseen avunantoon.
Unionin kilpailukyvyn parantaminen siirrettiin Brysselissä työryhmään. Se on yksi tapa tunnustaa, että juuri mitään ei vielä ole saatu aikaan.