Pienten maiden on pidettävä huoli siitä, ettei suurten valta Euroopan unionissa enää kasva. Uusia byrokraattisia elimiä ei tarvita, vaan lisäpuhtia demokratiaan.
EU:n tulevaisuus on vaakalaudalla. Kun unioni laajenee itään ja muotoutuu ennen pitkää liki 30 maan järjestöksi, nykyisillä rakenteilla ja päätöksentekomenetelmillä ei selvitä. Tulevaisuutta pohtiva konventti on kuitenkin puheenjohtaja Valéry Giscard d'Estaingin johdolla menossa hakoteille. Se on puuttumassa asioihin, jotka eivät sille kuulu.
Pääministeri Paavo Lipposen viesti Ranskan entiselle presidentille oli jämäkkä. Lipponen teki Giscardin Suomen-vierailun alla lehtihaastattelussa selväksi, ettei Suomi katsele hyvällä konventissa vireillä olevia suunnitelmia. Suomi ei hyväksy suurten maiden vallan lisäämistä, ei euroarmeijaa eikä uusia byrokraattisia instituutioita.
Ranska on tottunut parin muun valtion kanssa sanelemaan, miten EU:ta kehitetään. Unioni onkin yhtä toimielinten ja byrokratian viidakkoa. Silti valmistelukunnan puheenjohtaja Giscard hahmottelee unionille kerran pari vuodessa kokoontuvaa kongressia, jossa istuisivat europarlamentaarikot sekä vastaava määrä edustajia unionimaiden kansallisista parlamenteista.
Kansalliset parlamentit on syytä liittää mukaan unionin päätöksentekoon, mutta mammuttimainen keskustelufoorumi on tarpeeton. Tärkeintä on, että parlamentit pääsevät sanomaan sanansa etukäteen unionin lainsäädännöstä. Nyt näin ei tapahdu juuri muualla kuin Suomessa, jossa suuri valiokunta voi sanoa eduskunnan puolesta kannan valmisteilla oleviin direktiivihankkeisiin.
Konventti on puuttunut työssään myös puolustukseen, vaikka unioni ei ole saanut vielä kuntoon edes kriisinhallintavalmiuttaan. Tästä asiasta pitää päättää ennen kuin ryhdytään suunnittelemaan omaa armeijaa. Konventti on huolissaan siitä, ettei EU-maiden puolustusmenojen taso riitä takamaan kriisinhallintajoukkojen toimintakykyä. Voi kuitenkin kysyä, onko huoli aiheellinen. Suurin osa EU-maista kuuluu Natoon, joka tähänkin asti on pannut täytäntöön EU:n ja YK:n päättämät rauhanturvaoperaatiot.
Suuret jäsenmaat kahmivat lisää valtaa Nizzan huippukokouksessa viime vuonna. Nyt pienten maiden on tehtävä yhteistyötä, jotta näin ei tapahdu, kun konventin ehdotuksista ja EU:n tulevaisuudesta päätetään. Päätöksentekoa on tietenkin virtaviivaistettava ja instituutioiden asemaa tarkistettava. Kaikkien on kuitenkin alistuttava noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.
Kasvu- ja vakaussopimuksessa EU on jo menettänyt uskottavuuttaan. Suuret maat saanevat lisäaikaa budjettivajeiden kunnostukselle. Jos pienillä mailla olisi ollut vastaavia vaikeuksia, myönnytyksiin tuskin olisi suostuttu. Sekin osoittaa EU:n kehitystä kohti epätasa-arvoisempaa yhteisöä.
Konventin tärkein asia on esittää, mitkä asiat kuuluvat unionille, kansallisvaltioille ja alueille, mitä instituutioita EU tarvitsee ja mitkä ovat niiden valtasuhteet. Demokratiavajeen täyttö on sitäkin vaikeampaa. Nyt esillä on ollut rakennelma, jossa on hallitus ja kaksikamarinen parlamentti. Valtioita edustaisi ylähuone eli neuvosto, jossa kaikilla mailla olisi yhtä monta ääntä. Kansalaiset taas valitsisivat vaaleissa alahuoneen eli europarlamentin.
Päätökset muutoksista ja mahdollisesta unionin perustuslaista tekevät jäsenmaiden johtajat. Konventti on valmisteleva elin, mutta nyt sen johto esiintyy kuin se päättäisi asioista.