"Minä istun sellainen Finland-kyltti edessäni ja esittelen Suomen kantoja Helsingistä saamieni ohjeiden perusteella."
Lähetysneuvos Leena-Kaisa Mikkolan pitäisi olla avain EU:n päätöksenteon kulissien taakse. Pettymys on pienoinen, kun takataskusta ei löydykään tarinoita kaveria kohti lentävistä pöytälipuista tai seinään paiskotuista wienereistä.
Kulissien takana on vain uusia kulisseja. "Tiedän että se on klisee, mutta suuri osa työstä tehdään siellä", Mikkola nauraa.
Mikkola on ulkoministeriön virkamiehenä nelivuotisella komennuksella Brysselissä Suomen EU-edustustossa.
Kuten työnantajansa Suomen valtio, Mikkola toimii puolen vuoden ajan työryhmänsä puheenjohtajana. Suomen etu on sen aikaa toisissa käsissä. Kyltissäkin lukee Precidency.
Puheenjohtajan
pitkät päivät
EU-puheenjohtajuus on pidentänyt Mikkolan valmiiksi pitkiä päiviä entisestään. Kotiovi käy yleensä vasta iltakahdeksan jälkeen. Lisäksi asiaan kuuluvat tietenkin tulviva sähköposti ja loppumattomat kokoukset.
"Kokousten valmistelu vie enemmän aikaa, kun pitää miettiä asioiden käsittelytaktiikkaa. Samalla on koko ajan yritettävä selvitellä mahdollisia ongelmia jo etukäteen."
Mikkola on toiminut työryhmässä yli kolme vuotta ja nähnyt sen kasvavan 15:sta nykyiseen 25 edustajaan. Vaikutus on näkynyt lähinnä päätöspyörän rattaiden hienoisena hidastumisena.
"Jo pelkästään käännösten tekemiseen menee enemmän aikaa. Myös kokoukset kestävät aikaisempaa pidempään."
Vänkäämistä ja vääntämistä on Mikkolan mukaan enemmän työryhmissä, joissa tehdään poliittisia päätöksiä.
MIkkola ei tunnusta, että ryhmään olisi syntynyt uudet vastaan vanhat tai suuret vastaan pienet -rintamia. Jokainen maa katsoo kiltisti kotiin päin, toiset tosin toisia useammin.
"Joillakin jäsenmailla päätösten teko on hyvin pääkaupunkikeskeistä. Se hidastaa meidän työtämme, kun jokaiseen muutokseen pitää käydä hakemassa hyväksyntä."
Mitä suurempi koneisto, sitä vaikeammin sen saa pyörähtämään, Mikkola tietää.
"Onneksi monet pienemmät maat ymmärtävät, että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Aina ei tarvitse päästä sanomaan, jos oma kanta on jo tullut esille."
Suomalaisilla
selvät sanat
Mikkolan mukaan suomalaisilla edustajien talutushihnaa pidetään Helsingistä sopivan löysällä. Juoksunarussa riittää joustovaraa, kunhan pysytään omalla pihamaalla.
"Kun tietää suomalaisen ajatusmaailman ja sen, mihin me maana pyrimme, ei voi mennä pahasti metsään", lähetysneuvos Mikkola toteaa.
Suomalaisuus tuntuu olevan erilaisten eurooppalaisuuksien keskellä varsin hyvässä huudossa.
"Kaikki suomalaiset kollegani ovat maanläheisiä ja huumorintajuisia", Mikkola kehuu, ja antaa ymmärtää, ettei se aina ole täysin itsestään selvää.
Eri kulttuureissa ääntä käytetään eri tasoisesti ja vaihtelevan pituisesti, eivätkä kaikki aina näe päätöstä sanoilta yhtä selvästi kuin Mikkola toivoisi.
"Joskus sanamuotojen hiominen menee suomalaisen mielenlaadulle hieman liian pitkälle. Kerran eräs edustaja totesi johonkin että se on unacceptable. Tokaisin siihen, että meillä ei Suomessa edes ole sellaista sanaa."
Ja se, jos mikä, on välillä täysin hyväksyttämätöntä.
