Seuraaviin eurovaaleihin on runsaat puoli vuotta. EU-kansalaiset eivät ole perinteisesti olleet järin innokkaita äänestämään.
Näin ei toivottavasti käy ensi toukokuun vaaleissa, koska niitä voi pitää poikkeuksellisen merkittävinä.
Euroopan unioni on toipumassa finanssikriisistä, mutta varmaa se ei vielä ole. Unioni joutui talouskurimuksen takia historiansa vakavimpaan kriisiin.
Vaaleissa onkin pelissä unionin suunta. EU voi joko säikähtää ensimmäisestä vaikeasta paikasta ja alkaa ottaa taka-askelia yhdentymisen tiellä tai sitten jatkaa vastuullisesti tilanteen vakauttamista ja vasta sen jälkeen arvioida yhdentymisen jatkoaskelia.
Suomen, ja koko unionin, etu on valita jälkimmäinen vaihtoehto.
Eri sortin populististen ryhmien odotetaan lisäävän merkittävästi paikkalukuaan eurovaaleissa, mahdollisesti jopa tuplaavan sen. Perussuomalaiset kuuluu europarlamentissa tähän puolueryhmään.
Vaikka näin kävisikin, euroskeptikot olisivat yhä pieni voima johtavien puolueryhmien, konservatiivien ja sosialistien, rinnalla.
Lisäksi euroskeptikkojen ryhmä on jo nyt sisäisesti hajanainen. Suurempi ryhmä olisi entistäkin rikkinäisempi.
Euroskeptikkojen hyvä tulos pakottaisi muita puolueryhmiä tiivistämään yhteistyötään. Tämä olisi tervetullutta. Parempaa yhteistyötä tarvittaisiinkin etenkin siksi, että eurokriitikkojen menestys vaikeuttaisi tarvittavien määräenemmistöjen saavuttamista.
Uuden parlamentin voimasuhteista riippuu, miten unionin huippuvirat jaetaan eri puolueryhmien välillä.
Lissabonin sopimus toi salkkupeliin sen muutoksen, että pääministereitä ja valtionpäitä edustavan Euroopan neuvoston on otettava salkkujaossa huomioon eurovaalien tulos ja kuultava parlamenttia. Tämä voi tuoda uusia mutkia jo muutenkin monimutkaiseen peliin.
Salkkujako liittyy tiiviisti myös Suomeen. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on luvannut kertoa aikeistaan ensi keväänä.
Saranakohta voi olla maaliskuun alku, jolloin konservatiiviryhmä EPP nimeää ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi. Mitä todennäköisimmin EPP pysyy vaaleissa suurimpana ryhmänä, joten johtopesti kuuluu sille.
Puheenjohtaja José Manuel Barroso ei ole pukahtanut aikeistaan. EPP on linjannut, että tulevalla puheenjohtajalla pitää olla toimeenpanokokemusta. Se tarkoittaa kokemusta joko komission puheenjohtajan, komissaarin tai pääministerin tehtävästä.
Talouskomissaari Olli Rehn (kesk.) harkitsee puolestaan yhä pyrkimistä liberaaliryhmän kärkiehdokkaaksi. Jos Rehn sellaiseksi valitaan, hän tavoittelee jotakin EU:n huippuvirkaa. Tavoite voi olla vaikea, koska parlamentin liberaaliryhmä voi hyvinkin pienetä vaaleissa.
Konservatiiviryhmän ongelma voi olla se, että tyrkyllä olisi ”liikaa” ehdokkaita huippuvirkoihin. Sosialistit ovat jo asettaneet kärkiehdokkaakseen parlamentin nykyisen puhemiehen Martin Schulzin.