Euroopan siirtyminen oikealle voi horjuttaa kahden suuren puolueryhmän tasapainoa europarlamentissa.
Europarlamentin vaalien yhteydessä on ollut pitkään tapana lähinnä voivotella matalaa äänestysprosenttia. Unionitason äänestysinto laski nyt alle 43 prosenttiin, mutta sen lisäksi vaaleissa koettiin merkittävä poliittinen maanjäristys.
Maltilliset keskustaoikeistolaiset puolueet voittivat liki poikkeuksetta kautta koko mantereen. Voittajiin lukeutuivat myös vihreät. Vaalituloksen huolestuttava piirre oli se, että monin paikoin populistiset ja äärioikeistolaiset, jopa avoimen rasistiset puolueet etenivät.
Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta kauaskantoisinta ja jopa huolestuttavinta oli kuitenkin se, että maltillisten konservatiivien kanssa Eurooppa-projektin kantaviin voimiin kuuluvat sosialistit ja sosiaalidemokraatit kärsivät nöyryyttäviä tappioita. Parlamentin sosialistinen PSE-ryhmä menetti kannatuksestaan yli viisi prosenttiyksikköä. Tappion painoarvoa korostaa se, että maltillinen vasemmisto hävisi unionin kuudessa suurimmassa valtiossa Saksassa, Ranskassa, Britanniassa, Espanjassa, Italiassa ja Puolassa.
Konservatiivien EPP ja sosialistien PSE ovat perinteisesti europarlamentin ylivoimaisesti suurimmat ryhmät. Ne ovat molemmat suhtautuneet myönteisesti EU:n syventämiseen ja laajentamiseen, ja niillä on ollut suuri valta ja vastuu parlamentin työskentelyssä.
Kymmeniä parlamenttipaikkoja menettävän toisen tukipylvään merkittävä heikentyminen voi horjuttaa parlamentin terveellistä tasapainoa. Sama uhkatekijä olisi piillyt siinä, jos kahden suuren ryhmän voimasuhteet olisivat menneet toisin päin.
Itseään etsivät Euroopan maltilliset vasemmistopuolueet voivat alkaa hakea lääkkeitä EU-vastaisuudesta. Sekin on mahdollista, että parlamentin lainsäädäntötyö voi saada pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannalta arveluttavia piirteitä. Suurin osa Suomenkin kansallisesta lainsäädännöstä on lähtöisin EU-lainsäädännöstä.
Reilu vaalivoitto antaa Euroopan kansanpuolueelle EPP:lle selkeän mandaatin, mutta tuo myös rutkasti vastuuta. Tulos varmisti senkin, että portugalilainen, oikeistoa edustava José Manuel Barroso saa helposti viiden vuoden jatkokauden komission puheenjohtajana.
Sosialistien neuvottomuudesta kertoo, että Barroso oli vahvoilla jo ennen vaaleja, sillä Espanjan, Portugalin ja Bulgarian sosialistihallitukset ilmoittivat tukevansa hänen uudelleenvalintaansa. Jo aiemmin on varmistunut, että Olli Rehn jatkaa suomalaiskomissaarina. Kansallinen tavoite on saada hänen käteensä nykyistäkin painavampi salkku.
Maltillinen vasemmisto saa hakea syitä rämpimiseensä itsestään. Unionimittainen vaalitappio osoittaa, että sen tarjoamat aatteet ovat vanhentuneet. Muutoin poliittista kotia ei olisi nähdyssä mitassa haettu oikealta, vihreistä ja äärioikealta.
Vaalitulos on merkittävä sikälikin, että keskustaoikeistolaiset hallitukset ovat kantaneet Euroopassa päävastuun globaalin talouskriisin vastaisessa taistelussa. Siinä on tuloksesta päätellen onnistuttu äänestäjien mielestä kohtuullisen hyvin. Vastatoimet aloitettiin nopeasti, eikä elvytysrahaa ole säästelty.
Talouskriisin varjossa odottavat kuitenkin unionin krooniset ongelmat. Kriisin hoidossa näytettyä johtajuutta tarvitaan ennen kaikkea siinä, että unionin paremman toiminnan kannalta avainasemassa oleva Lissabonin sopimus saataisiin vihdoinkin voimaan. Vaalien alhainen äänestysprosentti paljasti taas kerran, kuinka etäiseksi EU-maiden kansalaiset kokevat unionin ja kuinka suuri demokratiavaje on.