Kolumni

EU tarvitsee nyt toimivan strategian

Euroopan unionin koneisto on käynnistymässä pitkän kesän jäljiltä nyt toden teolla.

-
Kuva: Van Soens Eve

Euroopan unionin koneisto on käynnistymässä pitkän kesän jäljiltä nyt toden teolla. Jäsenmaiden kandidaatit uusiksi komission jäseniksi astuvat Euroopan parlamentin julkisiin kuulemistilaisuuksiin ensi viikon maanantaista alkaen. Tiukkojen kuulemisten jälkeen täysistunto äänestää lokakuun lopussa koko komission puolesta tai vastaan. Jos suunnitelmat menevät niin kuin pitää, uusi komissio aloittaa marraskuun alussa.

Uuden komission puheenjohtaja, saksalainen Ursula von der Leyen, antoi ensimmäiset poliittiset suuntaviivansa heinäkuussa. Ohjelmapaperissa ”Kunnianhimoisempi unioni” esitellään laaja katsaus tulevista haasteista, periaatteista ja pyrkimyksistä. Von der Leyen toteaa, että seuraavat viisi vuotta tuovat Euroopalle mahdollisuuksia toimia kunnianhimoisemmin kotikentällään ja sen myötä ottaa maailmanlaajuinen johtoasema.

Se ei olekaan mikään ihan pieni lupaus. Jos lupaus pitää kutinsa, olen varma, että aplodit raikuvat viiden vuoden päästä.

EU:n uskottavuuden ja hyväksyttävyyden kannalta on tärkeätä, että ulkoinen riippumattoman tarkastaja käy läpi, ei pelkästään unionin rahankäyttöä, vaan yhtä lailla myös unionin ja erityisesti komission strategista suunnittelua.

Tarkastuksissamme olemme kiinnittäneet huomiota seuraaviin ongelmiin. Ensinnäkin unionilla on päällekkäisiä ja eritahtisia strategioita ja painopistepapereita. Esimerkiksi parhaillaan on voimassa työllisyyden ja kilpailukyvyn kohentamisen Eurooppa 2020 -strategia, Junckerin komission kymmenen painopistealuetta, Eurooppa-neuvoston hyväksymä viisivuotinen EU:n strateginen ohjelma ja vielä päälle rahankäyttöä ohjaava rahoituskehys 2014-20.

Olemme huomauttaneet, että Eurooppa 2020 -strategia päättyy ennen kuin uusi monivuotinen rahoituskehyskausi alkaa 2021. Keskustelut rahoituskehyksistä 2021-27 on käynyt kuumana jo yli vuoden, mutta EU:n uusista strategisista päämääristä ei ole vielä tehty minkäänlaista päätöstä. Näyttää siltä, että pitkän aikavälin EU:n budjetista on tullut väline, joka muokkaa EU:n poliittisia tavoitteita sen sijaan, että se vain peilaisi niitä.

EU-strategioiden runsaus, päällekkäisyys ja eritahtisuus ovat iso ongelma, mutta entäpä sitten itse sisältö. Mitkä ovat hyvän strategian tunnusmerkit? Tämä pohdinta on tärkeätä paitsi uudelle komissiolle, myös meille tarkastajille, kun maailma muuttuu ja uusia sekä tehokkaampia tarkastusmetodeja tulee käyttöön.

Klassinen esimerkki hyvästä strategiasta on vara-amiraali Nelsonin voitokas taistelu Trafalgarin niemellä paljon suurempaa ranskalais-espanjalaistalaivastoa vastaan. Nelsonin strategia perustui aivan uuteen taktiikkaan, kahden rintaman hyökkäykseen vihollislinjaa vastaan samalla hajottaen se. Avainsanoja olivat huolellinen ajoitus ja yllätyksellisyys, mikä puolestaan vaati laivojen kapteeneilta aloitekykyä.

Tuoreempiakin esimerkkejä hyvistä strategioista riittää, mutta sitäkin enemmän on esimerkkejä siitä, minkälaisiin kompastuskiviin strategian laadinta voi kaatua.

Pohdinnoissamme on noussut esille varoittavia esimerkkejä. Ensiksikin, puute sisäisten tai ulkoisten haasteiden havaitsemisessa. Koska strategia on tyypillisesti suunnitelma siitä, miten selvitään haasteista ja vaikeista ajoista, on ensiarvoisen tärkeätä, että organisaatio tunnistaa haasteensa.

Toiseksi, on varottava sekoittamasta päämääriä ja strategiaa. Esimerkiksi EU-johtajien vuonna 2007 sopima – sinänsä merkittävä – EU:n energiapaketti 20/20/20 ei ollut strategia, vaan kolme päämäärää tai tavoitetta (vuoteen 2020 mennessä leikattava kasvihuonepäästöjä 20 prosentilla, tuottaa uusiutuvilla lähteillä 20 prosenttia ja lisätä energiatehokkuutta 20 prosenttia).

Kolmas esimerkki huonosta strategiasta on fokuksen puute strategisten tavoitteiden määrittelyssä. Eli päädytään joulukuusta tai koiran ateriaa muistuttavaan strategiaan. Jos kaikki on tärkeätä, mikään ei ole tärkeätä.

Neljäs esimerkki on kenties se kaikkein tyypillisin, eli epämääräisyyksiä ja paljon tyhjiä sanoja vilisevät strategiat, jotka yrittävät peittää kehityssuuntausten analysoinnin ja ajatustyön puutteen.

Euroopan unioni on nyt merkittävässä tienristeyksessä. Uusi parlamentti on juuri aloittanut työnsä, uusi komissio nimitetään virkaansa muutaman kuukauden sisällä ja rahankäyttöä ohjaava uusi monivuotinen budjettikehys on määrä sopia vielä tämän vuoden puolella.

Laajemmalla näyttämöllä lastemme sukupolvi on määrittämässä ilmastotavoitteita aivan uudella kunnianhimon tasolla, markkinatalouden arvoja halutaan laajentaa ja uudelleen määrittää sekä kansainvälisen kaupan vapautta ja sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä haastetaan yhä voimakkaammin.

Sanalla sanoen tilanne on haastava. Hyvälle strategialle on nyt suurempi tarve kuin aikoihin.

Hannu Takkula on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.