EU:n rahoitusratkaisua on on ehditty moittia eri puolilla riittämättömäksi, mutta tyytyväisiäkin tahoja löytyy. Oulun ja Lapin läänien Brysselissä sijaitsevan aluetoimiston johtaja Seppo Heikkilä pitää ratkaisua erittäin tyydyttävänä. Syynä ovat alueen rinnastaminen ultraperifeerisiin alueisiin ja tukitason pysyvyys.
"Juuri se, että olemme nyt saaneet tämän erityisaseman läpi komissiossa ja neuvostossa, on äärimmäisen tärkeä juttu. Siihen vaikutti osaltaan meidän teettämämme tutkimus pohjoisista perifeerisistä, harvaan asutuista alueista", Heikkilä toteaa.
Tutkimuksen ovat teettäneet Pohjois- ja Itä-Suomen ja Pohjois-Ruotsin aluetoimistot. Se julkaistiin marraskuussa ja sai myönteisen vastaanoton muun muassa komission aluepääosastossa. Tutkimus kuvaa pohjoisen olosuhteet. Se paikkaa Heikkilän mukaan tarpeen, joka on ollut verrattuna vuoristo- ja saaristoalueisiin, joilla on vastaavat tutkimukset komission teettäminä.
"Komission aluepääosaston pääjohtaja Graham Meadows ilmoitti komission järjestävän syksyllä aiheesta seminaarin, jonka pohjana on juuri tämä tutkimus. Myöhemmin siitä tehdään myös komission julkaisu. Komission tehtävänä olisi myöhemmin selvittää haittatekijöiden sosioekonomisista vaikutuksista."
Omia toimintamalleja
syrjäalueille
Heikkilä on tyytyväinen, että tutkimus tuli julkisuuteen juuri hyvään aikaan. Yhtenä tärkeimmistä tuloksista hän pitää työllisyyden ja talouskasvun vauhdittamiseksi tarkoitetun Lissabonin strategian vaikutuksia harvaan asutuille alueille.
"Tutkimus toteaa aika yksiselitteisesti, että Lissabonin strategia ei tue harvaan asuttujen alueiden kehittymistä. Kasvu, talous ja kasvupolitiikka pikemminkin kurjistavat harvaan asuttuja alueita. Väki muuttaa kasvukeskuksiin. Parhaiten ansaitseva tuloluokka siirtyy pois. Kun taloudessa menee huonommin, ihmiset pysyvät syrjäseuduilla."
Aluetoimistojen edustajat ovatkin esittäneet komissiolle, että harvaan asutuille alueille ryhdyttäisiin kehittämään erityisiä toimintamalleja kuten maaseutukeskuksia Suomen aluekeskusten mallin mukaan. Nyt toiminta perustuu enemmän kasvukeskusten kuten Oulun, Turun ja Tampereen malleihin.
"Aluekeskusmalleja eteenpäin vieden pitäisi päästä monenkeskisiin malleihin, joissa innovaatioiden ja väestön kriittistä massaa voitaisiin levittää maaseutumaisiin keskuksiin. Tällä tarkoitan esimerkiksi Kemiä, Torniota, Rovaniemeä, Kuusamoa ja Oulun eteläpuolella esimerkiksi Ylivieskaa. Ja sitten pikkuisen etäämmällä ovat Kemijärvi, Levi, Saariselkä ja Sodankylä.
Oulun tähtäin
paljon pitemmällä
Näissä on alkanut kriittisen massan kerääminen, mutta pitäisi löytää näitä tukevia toimintamalleja, myös rahoitusmalleja. Näin voitaisiin levittää osaamisen kriittistä massaa ja luoda yrittäjyyttä alueille, koska ne eivät selviä mitenkään, ellei saada yrittäjyyttä näihin kuntiin."
Alue- ja rakennepolitiikan edistäminen on maakuntien Brysselin toimistojen työssä etusijalla. Mutta myös osaamiskeskusten välinen yhteistyö ja pohjoisen EU:n alueiden yhteistyö ja verkostuminen ovat tärkeällä sijalla.
"Oulun osaamista, hightechia eli Oulun mallia on pidetty täällä tosi paljon esillä. Olemme käyneet monissa tilaisuuksissa puhumassa. Viimeksi kävin Sloveniassa siitä kertomassa. Todella kova mielenkiinto sitä kohtaan on, sillä jatkuvasti tulee esiintymispyyntöjä."
Heikkilä toteaa työnsä olevan kaksijakoista. Toisaalta on maaseudun hyväksi tehtävä työ ja toisaalta Oulu, joka on selkeä kasvu- ja osaamiskeskus.
"Oulusta me pidetään sillä tavalla huolta, että se säilyy tässä globaalissa kilpailukentässä. Oulussa tähtäin on jo paljon pitemmällä kuin näissä maaseutukeskuksissa. On tärkeää, että Oulussa tuotekehityspanostus jatkuu. Oulussa käytetään tutkimukseen ja tuotekehitykseen Salon jälkeen eniten rahaa."