Keskustan ex-puheenjohtajan väitteille tuuliajolla olevasta EU-strategiasta ei ole perusteita. Eri asia on, ettei valittu strategia ehkä ole Esko Ahon mieleen. Keskustan entinen puheenjohtaja ja pääministeri Esko Aho arvostelee uudistuneessa Ulkopolitiikka-lehdessä ankarasti Suomen EU-politiikkaa. Suomi kuvitteli olevansa Euroopan pikkujättiläinen. Siksi muutos tavalliseksi jäsenmaaksi on tuonut Suomelle vaikeuksia. Pohjoinen ulottuvuuskin on jämähtänyt ohjelmaksi ohjelmien joukkoon. Sen henki on hiipunut. Aho perää Suomelle uudenlaista EU-strategiaa.
Aho on vetäissyt väitteensä hatusta. Esimerkit Suomen strategian epäonnistumisista eivät vakuuta - lukuunottamatta pohjoista ulottuvuutta, joka näyttää jäävän kovin vähälle huomiolle EU:n agendoilla. Asiasta ei puhuttu sanaakaan EU:n ja Venäjän tai EU:n ja Kanadan huippukokouksissa. Se tuskin on Suomen strategian vika. Pikemminkin uusi hallitus on jättänyt asian paimentamisen liian vähälle huomiolle. Se ei ole edes nimittänyt uutta työryhmää edistämään keskustelua pohjoisesta ulottuvuudesta. Esko Riepulan ryhmän työ päättyi hallituksen vaihdokseen.
Ahon arvostelun kärki kohdistuu edellisen hallituksen pääministeriin Paavo Lipposeen, jonka johdolla Suomen EU-strategia on muotoiltu ja joka lausui muutaman pisteliään kommentin Ahon arvioista jo tiistaina. Lipposen strategia perustui EU:n instituutioiden vahvistamiselle ja aktiiviselle osallistumiselle, minkä on katsottu turvaavan pienen maan edut. Hallitusten välinen yhteistyö taas suosii suuria maita. Ellei Suomi ole EU:n ytimissä, ajaudumme sivuraiteille.
Ahon mielestä Suomen tulisi perustaa EU-strategiansa liittoutumiseen Pohjoismaiden kanssa. Hän väittää, että maaottelu Ruotsin kanssa siitä, kumpi on parempi jäsenmaa, heikensi pohjoismaista yhteistyötä. Jos Suomi olisi "liittoutunut" Ruotsin kanssa, emme olisi Emun jäseniä. Korkotaso voisi olla nykyistä korkeampi ja valuutan arvo voisi heilahdella. Taloudellinen epävarmuus saattaisi olla nykyistä pahempi. Tanska ei ole Emussa, mutta kuuluu Natoon, johon taas Ruotsi ja Suomi eivät kuulu. Norja ja Tanska ovat Naton jäseniä, mutta eivät kuulu EU:hun. Minkä Pohjoismaan kanssa Suomen pitäisi liittoutua?
Suomen EU-politiikan paha takaisku ainakin toistaiseksi on, ettei elintarvikevirastoa ole saatu Helsinkiin huolimatta Lipposen höveliäistä puheista vaalien alla. Syynä ei kuitenkaan ole Suomen strategia, vaan Italiaa, joka ainoana jäsenmaana on estänyt viraston sijoituksen Suomeen. Hallituksen vaihdos tapahtui ja Lipponen jäi syrjään hallituksesta hankalaan aikaan, sillä italialaiset arvostavat henkilösuhteita. Uusi hallitus ei kuitenkaan saa luovuttaa, vaan se tulee tehdä kaikkensa, jotta päätös tehdään hyvin nopeasti. Virastoa näet hamuavat myös uudet jäsenmaat.
Pääministerinä Aho teki suurtyön luotsatessaan Suomen unioniin - keskustalaisten vastustuksesta huolimatta. Suuren valiokunnan puheenjohtajana hän on myös ollut vaikuttamassa Suomen valintoihin. Arvostelua voisi ymmärtää, jos Aho olisi puhunut samoin myös kansanedustajana.
Tällä hetkellä Suomen EU-stategiasta vallitsee epätietoisuutta, joka johtuu hallituksen vaihtumisesta. Uusi hallitus vieroksuu joko taktisista syistä tai muuten EU:n ytimiin menoa. Aktiivisesta EU-politiikasta on siirrytty odotetaan ja katsotaan -linjalle.
Onneksi Suomelle katetaan edelleen kaksi lautasta huippukokouksiin. Nyt tarvitaan presidentti Tarja Halosen rautaista kokemusta ja jämäkkyyttä.