Euroopan unioni on kautta historiansa kehittynyt kriisien kautta. Muutamien EU-maiden ajautuminen velkakierteeseen vei unionin viime vuonna olemassaolonsa pahimpaan talouskurimukseen. Siitä ei ole vieläkään selviydytty.
Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että unionin peruspilarit Saksa ja Ranska ovat ottaneet ohjat käsiinsä pohjustamalla ideoita, joilla EU voisi ponnistaa kovalle maalle. Ne ovat heittäneet pöytään ajatuksia euromaiden talouskoordinaation tiivistämisestä, niiden velkaantumisen estämistä "velkajarrulla" sekä jopa eläkeiän nostamisesta, palkankorotusten rajoittamisesta, yhtenäisestä yritysverotuksesta ja indeksiin sidottujen palkankorotusten kieltämisestä.
Idealista on herättänyt monin paikoin voimakkaita reaktioita. Se ei ole yllätys, sillä jos edes jotkin koepalloista toteutuisivat, unionin luonne muuttuisi mahdollisesti jopa ratkaisevasti valtioiden liitosta kohti liittovaltiota.
Vaikka varmaankin monet talouskuria kiristävät ehdotukset sinänsä ovat musiikkia esimerkiksi Suomen korville, Saksan ja Ranskan menettelytapa ei ole oikea, joskin unionille tyypillinen. Ne ajavat sitten Maastrichtin sopimuksen suurimmaksi sanottua talouspakettia keittiön kautta.
Eduskunnan entinen puhemies Paavo Lipponen on aivan oikein muistuttanut, että voimakas komissio on pienten EU-maiden tuki ja turva. Komissiolla täytyy olla vahva rooli valmistelussa, sillä muutoin vahvat jäsenmaat pääsevät sanelemaan. Ilman komissiota välttämätöntä konsensusta on mahdotonta saada aikaan.
Osana pakettia EU:n valtiovarainministerit sopivat maanantaina alustavasti euroalueen pysyvästä 500 miljardin euron vakausrahastosta. Nyt on käytössä 440 miljardin euron väliaikaisrahasto, josta voidaan jakaa lainoja vaikeuksiin joutuville käytännössä vain 240 miljardin verran. Rahaston lihotus liittyy muuhun talouspakettiin, joka tulee ensi kuussa EU:n huippukokouksen ruodittavaksi.
Jo viime vuoden päätökset Kreikan ja Irlannin tukipaketeista nostivat repivän sisäpoliittisen keskustelun. Lähestyvien eduskuntavaalien takia kilpailukykypaketista onkin Suomessa tohdittu puhua liian vähän. Sekin on epäselvää, millaisen valtuutuksen, jos minkäänlaista, hallitus sai viime perjantaina eduskunnan suurelta valiokunnalta jatkoneuvotteluja varten.
Saksa ja Ranska ovat hoputtaneet päätöksiä kilpailukykypaketista maaliskuun loppuun mennessä. Aikataulu olisi Suomelle mahdollisimman kiperä. Väistyvä hallitus voi joutua tekemään sitoumuksia, jotka sitovat uuden, pohjaltaan ja ohjelmaltaan vielä tuntemattoman, hallituksen käsiä.
Siksi olisikin viisainta, että pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) tekisi selkoa paketista koko eduskunnalle. Näin varmistuisi, ettei asiassa edetä laput silmillä. Selvitystä eniten vaativa SDP joutuisi liputtamaan, valitseeko se nyt vastuullisuuden vai perussuomalaisten pelossa taas populismin. Perussuomalaisille keskustelu olisi taas testi, onko kasvava gallupsuosio tuonut vastuuntuntoa.