Yöjuna Budapestista Romanian Transilvaniaan tulee rajalle puolilta öin. Hytin ovelta kuuluu maltillinen koputus. Rajamies on kohtelias, ei yrmyjen heimoa.
Vilkaisu kahteen Suomen passiin, ja ovi vedetään taas kiinni.
Vähän myöhemmin toinen univormupukuinen. Tullimies? Asia jää puoliunessa epäselväksi, mies kun ei kysy matkatavaroista mitään. Lisää unta.
On runsas kuukausi siitä, kun Suomi ja Hollanti blokkasivat Romanian ja Bulgarian pääsyn passittomaan Schengen-alueeseen. Myönteinen kanta olisi merkinnyt sitä, että yöjunan 473 matkustajatkin saisivat lähitulevaisuudessa nukkua posottaa hyteissään ilman herätyksiä.
Sisäministeri Päivi Räsänen perusteli Suomen kantaa sillä, että Romania ja Bulgaria eivät ole edistyneet riittävästi korruption torjunnassa. Räsänenkin tunnusti, että Romania ja Bulgaria täyttävät Schengenin tekniset kriteerit.
Se ei Suomelle riittänyt. Rajan ylihän voidaan tulla laittomasti lahjusten avulla.
Unkarista Romaniaan tultaessa rajakontrolli on kieltämättä kepeä. Tärkeämpää kuitenkin on, että Bulgariaan ja Romaniaan ei tulla löysän valvonnan läpi EU:n ulkopuolelta. Se tulosuunta jäi kokematta.
EU:n komission viimekesäisten raporttien mukaan kumpikin maa on edennyt oikeuslaitosten uudistamisessa ja lainsäädännön kehittämisessä edellisen vuoden aikana. Ongelmia on kuitenkin edelleen.
Bulgariassa kamppailu yhteiskunnan ylätason korruptiota vastaan ei ole edennyt riittävästi. Maan erityisongelma on järjestäytynyt rikollisuus. Kamppailuun sitä vastaan pitää komission mukaan saada selvästi lisää kierroksia.
Romaniassa poliittista eliittiä koskeviin lahjusoikeudenkäynteihin pitää saada vauhtia eikä päästää juttuja vanhenemaan. Rahanpesuun on tartuttava tiukemmin, samoin julkisten varojen väärinkäyttöön.
Vaikka EU puree, se myös ruokkii ja on siksi näissä maissa arvossaan. Unionin tähtiliput eivät liehu vain Bukarestin ja Sofian ministeriöiden edustoilla vaan myös pikkukaupunkien virastojen luona.
Maan teitä ja rappeutuneita rautateitä pannaan kuntoon EU:n tuella. Tosin vierailu transilvanialaisessa pikkukylässä kertoo, että pelkkä EU-hankkeesta kertova kyltti tien varressa ei ole vielä tae sorapinnan muuttumisesta kestopäällysteeksi. Kylän pomo on pannut unionin rahoja liiveihinsä, meille kerrotaan varmana tietona.
Kahden maan erot näkyvät maaseudulla. Romanian kylissä näkee sellaista köyhyyttä, että pitää erikseen muistuttaa itselleen liikkuvansa vauraan unionin alueella. Kylien laitimmaiset talot ovat hataria lautakoppeja. Niiden tuntumassa pörrää usein romanilasten joukko.
Bulgariassa ei samanlaista surkeutta osu silmiin.
Romanialainen kyläretken taksikuski kertoo tienaavansa hyvin, noin 600 euroa kuussa. "Joillakin palkka voi olla vain 200 euroa", hän sanoo. Mies on ollut rakennustöissä Irlannissa ja saanut siellä nykyiseen verrattuna kuusinkertaisen palkan.
Mies ei siis ole maansa huono-osaisia, mutta raskaana olevalla vaimolla on mielessä turvatumpi elämä. Se on ulkomailla. "Onko Suomeen helppo tulla tekemään töitä", mies kysyy.
Se kummassakin maassa yllättää, miten sujuvasti useimmat nuoret aikuiset puhuvat englantia. Näin myös latinalaisia juuriaan arvostavassa Romaniassa. Englannin taidon uskotaan avaavan ovia hyvään tulevaisuuteen.
Romanialaisen pikkukaupungin aseman baari aamukuudelta taas tuo mieleen menneisyyden, suomalaisen huoltamon 60-luvulta. Synkkiä miehiä lakki päässä kaljapullon suuta katsellen. Humppa soi balkanilaisittain.
Tupakointikielto vallitsee seinäkyltistä päätellen, mutta joka pöydästä nousee savu. Ehkä laki vaatiikin vain sen kyltin.