EU:n siunaama suurpetojen suojelu aiheuttaa jatkuvia riitoja Suomessa. Ratkaisuja kiistoihin yritetään hakea nyt erityisen EU:n suurpetoneuvottelukunnan avulla.
Suomen metsissä elävät suurpedot, susi, karhu, ilves ja ahma ovat EU:n erityisessä suojelussa. Niiden asemaa säätelee luontodirektiivi, jonka määräykset on otettu huomioon Suomen lainsäädännössä. Luontodirektiivin avulla pyritään turvaamaan suurpetojen säilyminen luonnossa. Niinpä niiden metsästys on tarkoin säädeltyä.
Tämä herättää jatkuvaa kiistaa metsästäjien ja karjatilallisten sekä toisaalta suojelua puolustavien kansalaisten välillä. EU on saanut osansa riidoista ja joutunut petopolitiikkansa vuoksi korvaan ryöpytykseen.
Nyt EU yrittää etsiä ratkaisua kiistoihin erityisen suurpetoneuvottelukunnan avulla. Eri osapuolia – luonnonsuojelijoita, maanviljelijöitä, metsästäjiä ja poronhoitajia – käsittävän neuvottelukunnan perustaminen on ainakin hyvä yritys etsiä keinoja liennyttää riitoja.
Suurpedot aiheuttavat taloudellisia menetyksiä etenkin karjatilallisille ja poronomistajille. Metsäriistan puutteessa pedot saattavat käydä laiduntavien kotieläinten kimppuun. Tunnetasolla eniten näyttää petovihaa ruokkivan se, jos susi tappaa samalla reviirillä liikkuvan lajitoverinsa koiran.
Yhä suurempaa meteliä pedoista pitävät ihmiset, jotka pelkäävät niitä. Petohavainnot aiheuttavat suoranaista hysteriaa etenkin alueilla, joissa ei pitkään aikaa ole tavattu suurpetoja ja jonne niitä yllättäen saapuu. Vaikka pelkoon ei olisikaan mitään syytä, se nostattaa mielialoja suojelua vastaan. Siinä saa EU:kin kuulla kunniansa.
Kaikki eivät katso EU:n tärkeänä pitämää petojen suojelua suinkaan suopein silmin. Uhmakkaimmat ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä ja kaataneet salaa suurpetoja. Erityisesti susi ja ahma kärsivät laittomasta metsästyksestä.
Suden suojelemiseksi on tehty valtavasti työtä ja näytti jo siltä, että työ johtaa tulokseen ja susikanta kasvaa. Tätä iloa suojelijoille suotiin vain hetki, kunnes susikannan huomattiin yllättäen romahtaneen.
Ainoa järkeenkäyvä syy susien vähenemiselle on salakaato. Laitonta metsästystä tapahtuu siitä huolimatta, että se on rangaistava rikos. Kiinni jäämisen riski on melko pieni ja rangaistukset olemattomia.
Eri puolille Suomea on perustettu alueellisia suurpetoneuvottelukuntia; ensimmäiset jo 1990-luvun lopulla. Ne ovat onnistuneet lientämään riitoja, mutta eivät poistamaan niitä. Työtä riittää vielä kovasti.
On tärkeää, että EU panee oman lusikkansa ristiriitojen selvittämiseen perustamalla neuvottelukunnan. Onhan EU yksi merkittävä tekijä kiistojen ytimessä.
Ristiriidat eri osapuolten välillä ovat suuret ja niitä esiintyy lähes kaikkialla, missä suurpetoja on ja niitä suojellaan. Petokiistoja ei saada lakaistua maton alle, eikä niistä päästä eroon ainoastaan lainsäädäntöä kiristämällä.
Suojelulle pitää saada kansalaisten hyväksyntä. Sitä varten ongelmat on kohdattava kaikilla tasoilla, myös EU:n itsensä tasolla. Kansalaisten näkökulman huomioiminen on edellytys politiikan onnistumiselle.