Euroopan unionin rahankäyttöä valvovan tilintarkastustuomioistuimen ETT:n mukaan 4,7 prosenttia EU:n budjettivaroista meni viime vuonna vääriin kohteisiin. Rahassa laskettuna tämä merkitsee 148,4 miljardin euron budjetista lähes seitsemää miljardia euroa.
Rahan valumiseen vääriin taskuihin on puututtu usein. Parhaillaankin EU:ssa käydään kovaa vääntöä siitä, miten hallintoa saataisiin tiukemmaksi, jotta tällaiset vuodot kyettäisiin tukkimaan.
Keskustelua on vauhdittanut Britannian uhkaus erota EU:sta. Britanniahan on kieltäytynyt maksamasta sille osoitettua 2,1 miljardin euron lisälaskua EU:lle.
Ilman Britannian erouhkaakin EU:n pitäisi kyetä tiukentamaan hallintoaan, jotta väärinkäytökset saataisiin kitketyiksi olemattomiin. Epäilyt vilpillisistä toimista lisäävät kritiikkiä unionia kohtaan kaikissa jäsenmaissa.
Euroopan unionin varainhoitoa itsenäisesti tarkkailevan tilintarkastustuomioistuimen mukaan suurimmat virheet tehtiin alueiden kehittämiseen ja maatalouteen suunnattujen rahojen jaossa.
Aluepolitiikkaa toteutettaessa vääriin kohteisiin menneiden eurojen prosenttiosuus oli 6,9. Maataloudessa toimittiin virheellisesti lähes samassa määrin. Maaseutuohjelmaan tarkoitetuista rahoista 6,7 prosenttia kulki väärään osoitteeseen.
Tyypillinen virhe on ollut pienyrittäjälle tarkoitetun tuen myöntäminen suurelle yritykselle. Maanviljelijä on taas saattanut hakea laidunmaille suunnattua tukea, vaikkei hänellä ole tähän edellyttävää maata.
EU-rahan käyttöön liittyvät epäselvyydet ja suoranaiset vilpit ovat jatkuvasti varjostaneet unionin toimintaa. Väärinkäytösten vuoksi valvontaa on tiukennettu, mikä puolestaan on saanut osakseen kovaa kritiikkiä. Ärsytystä on herättänyt varsinkin se, jos ohjeet ovat olleet epämääräisiä, mutta valvonnassa niitä on tulkittu tiukasti tietyllä tavalla.
Suomen EU-jäsenyyden alkuvuosina etenkin maanviljelijät olivat ihmeissään EU:n säädösten ja niiden tulkintojen sekä tiukkojen tarkastusten kanssa.
Mitä kauemmin unionin kanssa on eletty, sitä paremmin on opittu myös toimimaan sen byrokratian vaatimusten mukaisesti. Tosin EU:n tapaa toimia kritisoidaan edelleen siitä, että unioni kieltää liian usein terveen järjen käytön ja yrittää ampua tykillä hyttysiä.
EU-rahojen väärinkäytöksistä puhuttaessa Suomessa osoitellaan herkästi varsinkin Itä- ja Etelä-Euroopan suuntaan.
Räikeimmät esimerkit saattavat toki löytyä siltä suunnalta, mutta puhtaita pulmusia ei olla pohjoisessakaan. Määräysten rajoja osataan koetella kaikkialla. EU on niin suuri ja monen erilaisen kulttuurin yhteenliittymä, ettei tulkintojen moninaisuus yllätä.
Jos rahan kulkeutumista vääriin kohteisiin ei saada vähenemään merkittävästi, merkitsee se vääjäämättä valvonnan tiukentamista. Se on huono kehityssuunta. Se, mikä pannaan valvontaan lisää on poissa varsinaisesta toiminnasta.
Pääkirjoitus