EU pyrkii rajoittamaan veritimanteilla käytävää kauppaa, jolla rahoitetaan etenkin eräiden Afrikan maiden sisäisiä valtataisteluita. Arviolta pari prosenttia raakatimanttien kokonaistuotosta ohjautuu taistelevien ryhmien aseistamiseen. Parin prosentin rahallinen arvo on karkeasti reilut sata miljoonaa euroa vuodessa.
EU:n komissio julkisti torstaina Brysselissä ehdotuksen, joka tähtää kaikki jäsenmaat kattavaan yhtenäiseen valvontajärjestelmään ensi vuoden alusta. Hanke nivoutuu tiukasti Etelä-Afrikan alulle panemaan Kimberley-prosessiin, johon sitoutuneet maat pyrkivät estämään raakatimanttien laittoman kaupan.
Rajatarkastusten lisäksi komissio pohjaa hankkeensa alan sisäiseen kontrollijärjestelmään, jossa jokaisella välittäjällä on vastuu tarkastaa kivien alkuperä. Dokumentein on kyettävä osoittamaan, että kivet ovat laillisia. Laajemmin toimintaa valvoisi erikseen asetettava seurantaryhmä.
Komission mukaan veritimanttien kaupan estämisellä tuetaan rauhaa ja vakautta, mutta samalla laillista myyntiä. Se on elintärkeää useille kehitysmaille, joista raakatimantit ovat pääosin lähtöisin.
Komissio mainitsee erityisesti Angolan, Sierra Leonen ja Kongon demokraattisen tasavallan, joissa on jatkuvasti verisiä yhteenottoja. Taistelevat ryhmät pitävät näissä maissa hallussaan suurta osaa timanttikaivoksista ja -tuotannosta.
EU on keskeisessä asemassa veritimanttikaupan kaatamisessa, koska raakakivet hiotaan ja jatkojalostetaan pitkälti Euroopassa. Ylivoimaisesti suurin raakatimanttien kohdemaa on Belgia, jossa tosin jo nyt kauppaa seurataan erittäin tarkasti. Jokainen maahan saapuva timanttierä tarkastetaan.
Tavoitteena on saada yhtenevään järjestelmään kaikki Kimberley-prosessin osallistujat, joihin EU:n jäsenten lisäksi kuuluu kolmisenkymmentä maata. Prosessin sisällä tapahtuu valtaosa maailman raakatimanttien tuotannosta.
Ne toimijat, jotka eivät mukaudu järjestelmään, on tarkoitus ajaa markkinoilta. EU:n sisällä kiinni jääneitä veritimanttien välittäjiä uhkaa ainakin kivien menetys. Tarkemmat rangaistukset riippuvat siitä, millä painavuudella säännöt nivelletään kansalliseen lainsäädäntöön.
Komission esitys menee seuraavaksi ministerineuvoston käsittelyyn.