EU:n johtajat pitivät rivinsä suorina Lahden huippukokouksessa. Yksimielisyyden pitää kuitenkin ulottua sanoista myös tekoihin. Venäjän presidentin mukanaolosta oli enemmän hyötyä kuin haittaa.
Suuri polemiikin aihe ennen EU:n johtajien epävirallista huipputapaamista oli se, tekivätkö suomalaiset virheen kutsuessaan kokouksen vieraaksi presidentti Vladimir Putinin. Myöhään perjantai-iltana kokouksen päätyttyä oli vaikea tehdä muuta päätelmää kuin se, että kutsu Putinille oli oikea ratkaisu. Kun EU puhuu energiasta, pakostakin puhutaan myös Venäjästä. Ja kun halutaan parantaa Venäjän ihmisoikeustilannetta tai liennyttää Venäjän ja Georgian konfliktia, on parempi ottaa asia puheeksi silmästä silmään Venäjän johtajan kanssa kuin käydä keskustelua tuhansien kilometrien päässä toisistaan sijaitsevista pääkaupungeista.
Kun Putin sai kutsun Lahteen, olivat Georgian ja Venäjän suhteiden kärjistyminen sekä toimittaja Anna Politkovskajan murha vielä tuntematonta tulevaisuutta. Nyt voi sanoa, että nuo tapahtumat lisäsivät Putinin tulon tärkeyttä..
Voi toki kysyä, kuinka paljon Putin näissä asioissa antaa painoa Lahdessa kuulemilleen EU-johtajien puheenvuoroille. Ehkä ei paljonkaan. Silti oli hyvä, että hän ne kuuli. Toisaalta kaikki sekään, mitä Putin Lahdessa kertoi, ei varmasti mennyt sellaisenaan läpi kuulijakunnassa.
EsimerkiksiVenäjän presidentin kuvaus Georgian konfliktista oli yksisilmäinen ja epäuskottava. Putin käänsi asetelman ylösalaisin väittämällä, että koko asiassa on kysymys vain Georgian ja Etelä-Ossetian sekä Abhasian välisestä konfliktista ja ettei Venäjä olisi edes kiistan osapuoli. Georgialaisten kohtelu Venäjällä kertoo kuitenkin aivan muusta.
Tavattoman pahaenteinen oli Putinin väite, että Georgia vie kriisiä kohti verenvuodatusta. On vain toivottava, ettei Venäjä tällaiseen uhkaan vedoten ryhdy naapuriaan vastaan nykyistäkin järeämpiin toimiin. Juuri nyt vaikuttaa uhkaavasti siltä, että pahin on alueella vielä näkemättä.
Huippukokouksen pääteemoja olivat etukäteispapereissa energia ja innovaatiopolitiikka - kumpikin ovat EU:n tulevaisuuden kannalta mitä olennaisimpia kysymyksiä. Se pelko ei Lahdessa toteutunut, että EU olisi Venäjän edessä esiintynyt energiakysymyksessä epäyhtenäisenä. Tästä pääministeri Matti Vanhanen oli kokouksen päätyttyä suorastaan riemuissaan.
Yhtenäinen energiapoliittinen perusnäkemys onkin erinomainen tavoite, mutta se ei todellakaan tullut vielä valmiiksi sillä, että EU-johtajat pitivät eriävät mielipiteensä piilossa Putinin läsnäollessa. Venäjä kaiken lisäksi tuntee tarkkaan jäsenmaiden energialinjaukset. Niissä ei järin suurta yhtenäisyyttä ole. Saksa suurimpana jäsenmaansa on jo lähtenyt omille teilleen päätöksellään rakentaa kaasuputki Venäjältä Saksaan Itämeren pohjaa myöten.
Kiinnostava oli Putinin näkemys, että Venäjä on kaasukaupassa riippuvaisempi Euroopan kuluttajista kuin he Venäjästä. Näin onkin, jos todetaan vain, että Euroopan maat ostavat alle puolet maakaasustaan Venäjältä. Tämä ei kuitenkaan vähennä eurooppalaisten huolia, jotka liittyvät energiaturvallisuuteen ja riippuvuuteen Venäjästä. Jos idästä tulevat kaasutoimitukset katkeavat, moni Euroopan valtio on pian polvillaan.
Innovaatiopolitiikassa EU:n johtajat osoittivat taas tahtoa edistää unionin kilpailukykyä. Niin on tapahtunut ennenkin. Käytännön tulokset vain ovat jääneet valitettavan vajaiksi. Nyt johtajat puhuivat esimerkiksi EU:n patenttikäytännön yhtenäistämisestä. Nykyjärjestelmä on monimutkainen ja kallis. On käsittämätöntä, että asiaa ei tähän mennessä ole saatu kuntoon ja että jopa kielipoliittiset kiistat ovat toimineet jarruna.
Tällainen kankeus ei lupaa hyvää myöskään Euroopan uudelle teknologiselle instituutille EIT:lle, jonka perustamisesta EU- johtajat nyt löysivät yksimielisyyden. Ajatus amerikkalaisten tutkimuslaitosten vastapainoksi perustettavasta instituutista on hyvä. Pitää vain toivoa, että suunnitelma ei vesity jäsenvaltioiden kiistoihin esimerkiksi laitoksen keskuspaikasta, johtajistosta tai siitä, mitä instituutin tehtävät lopulta ovat.